Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen Suomessa asuvien kaksikielisten, venäjää yhtenä kielenään käyttävien, koululaisten venäjän kielen kirjoitustaitoa ja heidän taustamuuttujiaan. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää niiden lasten taustamuuttujia, joiden venäjänkielisten kirjoitelmien arvosanat ovat laskeneet kahden vuoden aikana.

Pyrin tutkimuksessa vastaamaan seuraavaan kysymykseen: millaisia yhteisiä taustamuuttujia on niillä koululaisilla, joiden venäjän kielen kirjoitustaidot ovat heikenneet kahden vuoden aikana. Tutkimus on luonteeltaan pitkittäistutkimus, jossa hyödynnetään määrällisiä menetelmiä tilastoinnissa. Tutkimusaineisto on saatu Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen DIALUKI-projektin aineistosta ja pitää sisällään 48 koululaisen venäjän kielen kirjoitelmien arvosanat lukuvuosilta 2010–2011 ja 2012–2013, oppilaiden taustatietolomakkeiden sekä vanhempien taustatietolomakkeiden tiedot.

Tutkimus on ajankohtainen, sillä vuoden 2013 lopussa n. 1,2 % (n. 66 000 henk.) Suomen väestöstä oli venäjänkielistä ja heidän lukumääränsä on kasvanut vuosittain. Täten myös kaksikielisiä, suomea ja venäjää käyttäviä, koululaisia on Suomessa enenevässä määrin. Opetussuunnitelman perusteet 2004 antaa mahdollisuuden venäjän äidinkieliseen opetukseen, mutta opetus ei ole itsestäänselvyys kunnissa. Aikaisempi tutkimus (Чиршева 2012) osoittaa, että varhainen kahden kielen taito auttaa lasta jopa kolmannen kielen oppimisessa.

Tutkimustulokseni osoittavat, että heikkenevän venäjän kielen kirjoitustaidon omaavat oppilaat käyttävät venäjää ja suomea eri tavalla. Venäjä on kotona puhutuin kieli, kun taas suomen kielellä kirjoitetaan enemmän. Suurin osa näistä oppilaista ei kuitenkaan miellä itseään kaksikielisiksi. Tämän lisäksi n. kaksi kolmasosaa koko ryhmästä ja niistä oppilaista, joiden arvosanat huononivat, osallistuivat venäjä äidinkielenä -opetukseen. Täten venäjä äidinkielenä opetus ei taannut venäjän kirjoitustaidon kehitystä. Mielenkiintoista oli huomata, että osalla heikoimmista oppilaista asenteet ylipäätään kirjoittamista kohtaan paranivat. Tämän lisäksi monet alkoivat kirjoittaa jotain vapaa-ajalla, mutta vähän venäjän kielellä. Maassaoloaika vaikutti negatiivisesti venäjän kielen kirjoitustaidon kehitykseen: mitä pidempään koululaiset olivat asuneet Suomessa, sitä heikompi heidän venäjän kielen kirjoitustaitonsa oli, siitä huolimatta, että heillä oli tiiviimmät yhteydet Venäjälle, kuin niillä, joiden venäjän kielen kirjoituksen arvosanat paranivat. Suurimmalla osalla heikkenevän kirjoitustaidon omaavista koululaisista perheen tuloluokka oli alhainen. Yli puolet heikkenevän kirjoitustaidon oppilaiden äideistä oli korkeasti koulutettuja.

Tutkimuksessa selvisi myös, että heikkenevän venäjän kielen kirjoitustaidon omaavat oppilaat mielsivät itsensä useammin kaksikielisiksi, kuin ne oppilaat, joiden arvosanat pysyivät ennallaan tai kehittyivät.