Tässä pro gradu -työssä syvennyn nuorten naisten pukeutumiseen 1960- ja 1970-lukujen Suomessa kulttuurisena ilmiönä. Tutkimuksen keskiössä on naisten omakohtaiset kokemukset ja kertomukset. Vertaan naisten kokemustarinoita muuhun pukeutumisen tutkimukseen, jolloin saadaan aikaan mielenkiintoinen yhtälö. Tämä yhtälö heijastaa yhteiskunnan suurten suuntaviivojen muutosta, kertoo kulutustottumusten murroksesta ja kuvastaa nuorisokulttuurin esiintymistä. Tutkimuksessa sivuan, miten suomalaiset naiset omaksuivat maailmalta tulevia muotivirtauksia ja millaisia muotoja pukeutumisen tapakulttuurissa esiintyi. Työssä esittelen myös pukeutumisen eroavaisuuksia kaupunkilaisnuorten ja maalaisnuorten välillä sekä tarkastelen, miten nuoret suomalaiset naiset ovat kokeneet pukeutumisensa ulkomailla. Lähestyn pukeutumista kulttuurisena ilmiönä, joka heijastaa yhteiskunnan muutosta sekä vallalla olevia arvoja ja käsityksiä. Pukeutumisesta etnologisesti kiinnostavaa tekevät sen välttämättömyys ja jokapäiväisyys sekä se, että pukeutuminen on muutakin kuin peittämistä ja koristautumista. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto koostuu tekemistäni haastatteluista naisille, jotka ovat olleet nuoria tutkimusajankohtana, haastateltavien henkilökohtaisista nuoruuden valokuvista ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) keruuaineistosta, joka käsitteli naisten housujen käyttöä. Valitsin tutkimusmenetelmiksi diskurssi- ja kuva-analyysin aineistojen luonteen perusteella. Naisten kokemuksen mukaan 1960-luvulla pukeutuminen on ollut vielä hyvin sidonnaista pukeutumisen tapakulttuuriin. Yhteiskunnan muuttuessa maatalousyhteiskunnasta palvelu- ja teollisuusyhteiskunnaksi nuoriso alkoi vaatia osaansa yhteiskunnasta. Nuorten naisten pukeutuminen oli yksi erottava elementti vanhemman sukupolven ja nuorison välillä. Naiset kertoivat kuinka he 1960-luvun puolivälin minimekkomuodin jälkeen alkoivat omaksua arkivaatteekseen muun muassa leveälahkeiset housut. Työ- ja juhlapukeutumisessa nuorilta naisilta odotettiin kuitenkin mekon käyttöä. 1960-luvulla alkanut nuorisomuoti jatkoi voittokulkuaan koko 1970- luvun. Yhteiskunnan suuret muutokset kuten kaupungistuminen ja nuorten naisten palkkatyöhön siirtyminen kasvattivat naisten itsemääräämisoikeutta. Samalla muuttuivat kulutustottumukset, pukeutumistavat ja naiskuva kotiäidistä työssäkäyväksi naiseksi. 1960- ja 1970-luvuilla kulutus kasvoi, mutta naiset eivät kokeneet sitä niin voimallisesti kuin on annettu ymmärtää, esimerkiksi mainontaa käsittelevissa tutkimuksissa. Naiset kertoivat kuinka vaatteita ostettiin tarpeeseen ja shoppailukulttuuri oli vasta saapumassa Suomeen. Nuorten kaupunkilais- ja maalaisnaisten pukeutumisessa on havaittavissa pieniä eroja. Maalla nuoret naiset pukeutuivat funktionaalisemmin, kun taas kaupungeissa suosittiin muodikkuutta. Kaupungeissa esiintyi myös erilaisia sosiaalisia ryhmiä kuten popparit ja rasvikset. Näihin ryhmiin kuulumista nuoret ilmaisivat pukeutumalla eri tyyllisiin vaatteisiin.