Tutkielmassa tarkastellaan kirjallisuuden ja kuvataiteen välimaastoon sijoittuvaa taiteilijakirjailmiötä. Taidemuotona taiteilijakirjan katsotaan syntyneen 1960-luvulla. Termi (artists book) sai alkunsa 1973 Yhdysvalloissa taiteilijoiden tekemiä kirjoja esittelevän näyttelyn nimestä. Taiteilijakirjaan liittyviä, vielä vakiintumattomia käsitteitä avataan intertekstuaalisuuden keinoin. Julkaisujen ja Internet-lähteiden perusteella tehdyssä kartoituksessa ilmeni, että osa määrittelijöistä pitää jo 1800-luvun lopulla Ranskassa kehittyneitä laadukkaita kirjoja (livre d´artiste) taiteilijakirjoina. Sellaisiksi voidaan kutsua myös 1980-luvulta lähtien yleistyneillä käsityömäisillä tavoilla toteutettuja teoksia, jotka voivat olla mistä tahansa materiaalista työstettyjä kirjoja tai kirjankaltaisia teoksia / kirjaobjekteja. Yhdysvaltalainen tutkija ja kriitikko Johanna Drucker edellyttää taiteilijakirjalta sen toimivuutta kirjana, ei pelkästään kirjaan viittaavana ikonina. Suomessa näkökulma taiteilijakirjoihin on ollut pikemminkin kuvataiteellinen, mikä tulee esille muun muassa Helsingin kaupunginkirjaston Rikhardinkadun kirjastoon perustetun taiteilijakirjakokoelman hankintaperusteissa. Tutkimuksessa selvitetään lähemmin kirjankaltaisuutta RikArt-kokoelmasta subjektiivisesti valitun kuuden teoksen intertekstuaalisella luennalla ja testataan Genetten paratekstuaalisuuden teorian soveltuvuutta teoksiin, joissa ei ole kirjoitettua tekstiä. Tulkinnassa teosten materiaalisuudesta ja formalistisista tekijöistä muodostui teosten paratekstejä. Luentatapa laajeni visuaalisuudesta monia aisteja hyödyntäväksi sekä tiedostettujen että tiedostamattomien kokemusten luennaksi, jota on tutkielmassa kuvattu simultaaniseksi erotuksena lineaariselle tekstin lukutavalle. Genetten paratekstuaalisuus täydennettynä kuvan muodon tutkimisen lähestymistavalla antoi suppeasta otoksesta huolimatta viitteitä menetelmän käyttökelpoisuudesta taiteilijakirjojen tarkastelussa. Mikäli taiteilijakirjoja ja kirjankaltaisia kirjaobjekteja halutaan edelleen eritellä toisistaan, lienee syytä tarkastella teoksia myös lineaarisen, ei-lineaarisen ja simultaanisen lukutavan näkökulmasta.