Tämän artikkelin taustaoletuksena on ajatus, että demokratia edellyttää oikeudenmukaisuuteen sitoutuneita kansalaisia ja että tällaisten kansalaisten kehittyminen edellyttää kansalaiskasvatusta. Oikeudenmukaisuuskasvatuksen pitäisi pystyä välittämään vakaumus, että jokaisella ihmisellä riippumatta ominaisuuksistaan on ehdottomat ihmisoikeudet, jotka perustuvat jokaisen ihmisen ehdottomaan ihmisarvoon. Ilman tällaista vakaumusta demokratia jäisi muodolliseksi proseduuriksi, joka ei takaisi tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa. Demokraattinen yhteiskunta voisi esimerkiksi päättää sulkea tietyn osan kansalaisista pakkotyöleireihin, joissa he edelleen säilyttävät äänioikeutensa, vaikka heitä käytettäisiinkin vain työvoimana enemmistön vaurauden takaamiseksi.Tämän artikkelin argumentin ydin on väitteessä, että tällainen oikeudenmukaisuuskasvatus on toteutettava dialogisesti pluralistisella tavalla, jotta se tuottaisi demokratian edellyttämiä kriittisiä ja moraalisesti sitoutuneita kansalaisia.