Gustafsson – Tuhkunen, C. 2016. Työterveyshuollon menetelmät liikuntaan motivoinnissa – työkaluina askelmittari, kehonkoostumusmittaus sekä kuntoindeksin mittaus. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 55 s., 4 liitettä. Liikkumattomuuden haitat ovat maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ongelma. Liikunnan terveyshyödyistä on esitetty runsaasti tutkimustietoa. Kotimaisten tutkimusten mukaan vähintään joka viides suomalainen ei liiku ollenkaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työikäisten liikkumiseen liittyviä tekijöitä sekä työterveyshuoltoon järjestetyn intervention avulla sitä, voidaanko työikäisten liikkumista motivoida yksinkertaisten mittausten ja askelmittarin avulla. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä työterveyshuollon ja KKI-ohjelman kanssa. Aineisto muodostui 100 henkilöstä. Aineisto kerättiin webropol-kyselyn avulla ja kolme kertaa toteutetulla kehonkoostumusmittauksella, Polar-kuntotestillä sekä puristusvoimatestillä. Kaikista mittauksista muodostettiin kehon kuntoindeksi. Lisäksi tutkimukseen osallistuneet saivat askelmittarin. Kertyneitä askeleita kirjattiin ylös kuukauden ajan kolmen kuukauden välein. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoimalla ja keskiarvojen perusteella. Tilastollisia merkitsevyyksiä mitattiin χ2-testillä, T-testillä sekä yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Merkitsevyydet ilmoitettiin p-arvona. Tutkittavien kuntoindeksi sekä kestävyyskunto paranivat kuuden kuukauden intervention aikana. Tutkimuksen mukaan työikäiset liikkuvat mieluiten yksin tai kaverin kanssa. Suosituin laji on kävely. Työkykynsä erinomaiseksi arvioineilla sairauspoissaoloja oli vähemmän kuin kohtalaiseksi arvioineilla. Liikkumista rajoittavissa tekijöissä ajan puute oli suurempi este korkeasti koulutetuille kuin perusasteen koulutetuille, samoin nuoremmille. Paljon sairauspoissaoloja oleville väsymys oli suurempi este liikkumiselle kuin vähän sairastavilla. Liikkumista tukevissa tekijöissä havaittiin eroja sukupuolten suhteen siten, että miehet nauttivat kilpailemisesta kun taas naiset pitivät liikunnan tuomaa virkistymistä ja energiaa motivoivimpina tekijöinä. Vanhemmat ikäluokat arvostivat terveyttä enemmän, kun taas nuoremmat arvostivat oman ajan saamista. Tämän tutkimuksen tulokset rohkaisevat vastaavanlaisen kuntokampanjan järjestämiseen. Motivoinnin keinoja tulisi pyrkiä kohdistamaan täsmällisesti taustatekijöihin räätälöiden. Hyötyliikuntaa harrastavien työkykyä ja terveyttä tulisi verrata enemmän muuta vapaa-ajan liikuntaa harrastaviin.