Harmaahylkeiden (Halichoerus crypus) määrän lisääntyminen on aiheuttanut viime vuosikymmeninä voimakkaita ristiriitoja kalastuselinkeinon kanssa koko Itämeren alueella. Harmaahylkeiden elinpiirejä Itämerellä on tutkittu paljon, mutta niiden pidemmistä vaelluksista tarvitaan vielä lisätietoa esimerkiksi kannanhoidon suunnittelua varten. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa harmaahylkeiden vaelluksista Itämerellä ja tarkastella vakaiden isotooppien menetelmän soveltuvuutta harmaahylkeiden eri merialueiden välisen liikkumisen selvittämiseen. Lisäksi tässä työssä tutkittiin harmaahylkeen sukupuolen, iän, pyyntivuodenajan ja pyydystyspaikan vaikutusta vaeltaneiden yksilöiden määrään eri merialueilla. Työssä selvitettiin 177 harmaahylkeen vaellushistoria käyttäen lihaskudoksesta määritettyjä hiilen (δ13C) ja typen (δ15N) vakaiden isotooppien suhteita. Vaellushistorian selvittämisessä käytettiin kullekin merialueelle silakoiden (Clupea harengus membras) (n = 25) vakaista isotoopeista (δ13C ja δ15N) laskettua vertailuarvoa. Myös vedyn (δ2H) vakaat isotoopit määritettiin silakoista ja hylkeistä, mutta niiden avulla ei pystytty erottamaan harmaahylkeiden sijaintia Itämerellä, joten niitä ei sisällytetty malliin. Harmaahylkeistä 75 % oli vaeltanut pyydystyspaikalleen muulta Itämeren alueelta kuukauden sisällä ennen kuolemaansa. Vaelluksia oli tapahtunut tasaisesti kevään, kesän ja syksyn aikana. Pyydyskuolleet ja pyydysten tai kalanviljelylaitosten läheltä metsästetyt harmaahylkeet olivat liikkuneet tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kuin muualta metsästetyt yksilöt. Sen sijaan vaellusten määrissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa eri ikäryhmien tai sukupuolten välillä. Tutkimuksen tulokset antoivat viitteitä siitä, että Itämeren harmaahylkeet tekevät pitkän välimatkan siirtymiä luultua useammin ja myös tyypillisten vuodenaikaisvaelluksien lisäksi. Tutkimuksessa saatiin myös lisäviitteitä siitä, että kalanpyydyksistä ruokailemaan erikoistuneet yksilöt ovat muita paikallisempia. Vakaiden isotooppien menetelmän käytöstä Itämeren harmaahylkeiden vaellustutkimuksissa saatiin lisätietoa, mutta tä