Palvellessani Puolustusvoimia tutkijana ja ilmailufysiologina 17 vuotta Ilmavoimissa sekä kuusi vuotta Ilmailulääketieteen keskuksessa, sain sukkuloida aitiopaikalta lentäjien liikuntakoulutuksen ja työterveyshuollon välimaastossa. Tarkastelen artikkelissa lentäjän fyysiseen suorituskykyyn liittyviä tekijöitä liikuntatieteiden ja liikuntalääketieteen kannalta, historiaankin nojaten ja paikoitellen rakentavan kriittisesti. Sotilaslääketiede voisi hyödyntää tehokkaammin liikuntatieteen, liikuntalääketieteen sekä sotilaan fyysisen suorituskyvyn alan osaamista sotilaslentäjiin liittyvissä kysymyksissä. Ilmailufysiologin silmin runsaasti hyvää työtä on tehty, mutta jotkin sotilaslääketieteelliset ratkaisut eivät edelleenkään edusta tehokkainta vastetta tai tavoiteltua verkostoitumista.