Wolfgang Streeck avaa kirjassaan Ostettua aikaa (Streeck 2016) kapitalismin ja demokratian suhdetta. Tämä on olennaista ja ajankohtaista. Taloudellisten toimijoiden kyky suojautua demokraattiselta yhdenvertaisuusperiaatteelta on kapitalismin analyysin ydinkysymyksiä. On myös hyväksi, että marxilainen lähestymistapa lisää painoarvoaan yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa. Kapitalististen yhteiskuntien muutosdynamiikkaa on vaikeaa selittää kokonaan ilman marxilaisia työkaluja. Järjestelmän selittäminen sen sisäänrakennettujen ristiriitojen kautta on huomattavasti hedelmällisempää kuin keinotekoiset tasapaino-oletukset. Itse kirja ei kuitenkaan ole yhtä ongelmaton kuin sen tutkimuksellinen kehikko. Nostankin tässä esille kaksi kriittistä huomiota Streeckin ajattelusta. Huomioni koskevat ”vakauttajavaltion” historiaa sekä kapitalismin normaali- ja poikkeustiloja.