Artikkelissani keskityn analysoimaan aikaisemmin Laatokalla mutta nykyisin Uudessa Valamossa Heinävedellä olevaa Jumalanäiti valtaistuimella -ikonia historiallisessa kontekstissa, jonka pääpaino on 1890–1920-luvuilla, jolloin se samoin kuin muut uuden pääkirkon (valmistui vuonna 1896) ikonostaasiin maalatut kuvat olivat uusia. Ikonien ja maallisen vallan problematiikka tiivistyy kysymykseksi, voidaanko kookkaan, vasta maalatuista ikoneista koostuvaan kuvaseinään sisältyneen teoksen tulkita ilmentäneen Romanovien hallitusta syntyaikanaan vuosisadan taitteessa ja alussa, tai sen jälkeen, kun keisarivalta päättyi ja Jumalanäiti valtaistuimella jäi Suomen tasavaltaan kuuluneeseen Karjalan osaan. Perustelen ikonin analyysia mainittuna aikana sillä, että tuore suomalainen tutkimus on monella tavalla uudelleenarvioinut venäläisen (ja suomalaisen) patriotismin ilmenemismuotoja 1910- ja 1920 -luvuilla ja kyseenalaistanut aikakauteen aikaisemmin kytkettyjä itsestäänselvyyksiä.