Ihmiskauppa on aihe, jota on viime vuosien aikana tutkittu kasvavissa määrin. Myös katulapsia on tutkimuksissa tutkittu globaalisti paljon. Niissä on etenkin keskitytty katulasten elämään kaduilla, sekä erilaisiin tapoihin millä näitä lapsia voitaisiin auttaa. Näiden kahden ilmiön, ihmiskaupan ja katulasten tutkiminen yhdessä on jäänyt kuitenkin todella vähälle. Keniassa näiden välistä suhdetta ei tutkijan tietämyksen mukaan ole tutkittu ollenkaan. Tämä tutkimus pyrkiikin selvittämään katulasten ja ihmiskaupan välistä suhdetta; ovatko katulapset Nairobissa haavoittuvaisia ihmiskaupalle ja ovatko ihmiskauppa ja katulapset jo linkittyneitä toisiinsa. Tämän lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään katulasten erilaisia haavoittuvaisuuksia, selviytymismekanismeja, sekä sinnikkyyden merkkejä. Lisäksi erotteluja tehdään katutyttöjen sekä -poikien välillä tapauksissa missä eroja on nähtävissä.

Tämä tutkimus on luonteeltaan etnografinen ja sen tutkimusaineisto kerättiin Nairobissa, Keniassa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla asiantuntijoita, joista osa työskentelee katulasten parissa erilaisissa instituutioissa ja osa kaduilla. Tämän lisäksi kahta jo kaduilta pelastettua katupoikaa haastateltiin tutkimukseen. Tutkimuksen teoriaosuus käyttää hyväkseen aiempaa tutkimusta haavoittuvuuden sekä sinnikkyyden määrittelyistä ja nämä ohjaavat myös työn analyysiä.

Tutkimuksen mukaan katulapset ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi Nairobissa. He ovat haavoittuvaisessa tilassa johtuen katuelämän tuomista vaaroista sekä rajallisista resursseista. Tutkimuksen mukaan etenkin väkivalta, rikollinen toiminta, huumausaineiden käyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö, sekä puuttuvat turvaverkostot tekevät katulapsista todella haavoittuvaisia eri vaaroille. Sinnikkyyden merkeiksi identifioitiin lasten kyky sopeutua katuelämään, heidän epäluulonsa ulkopuolisia kohtaan, sekä ihmisten haluttomuus kommunikoida näiden kanssa. Katutyttöjen koettiin olevan vielä haavoittuvaisempia johtuen heidän sukupuolestaan, mikä johtaa helposti seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tämän lisäksi katutyttöjen yleisin tapa ansaita rahaa oli prostituutio. Katutytöille kaikkein tehokkain tapa pitää itsensä turvassa oli “menemällä naimisiin” katupojan kanssa.

Katulapsiin kohdistuva ihmiskauppa ilmeni eri muodoissa: katulapsia otettiin pois kaduilta, heitä hyväksikäytettiin kaduilla muiden kadulla asujien toimesta, ihmiskaupan uhreja työllistettiin kaduilla, lapsia ja vauvoja kidnapattiin ja mahdollisesti kaupattiin ja myös kaduilta pelastetut lapset päätyivät ihmiskaupan uhreiksi. Tutkimus löysi kaikista näistä joko vahvistettuja tapauksia tai tapauksia, jotka osoittavat lasten olevan suuressa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Tutkimuksen johtopäätös oli että katulapset ovat haavoittuvaisia ihmiskaupalle ja he joutuvat ihmiskaupan uhreiksi sekä kaduilla että katujen ulkopuolella.