Pro gradu -tutkielmani käsittelee huumeiden ja kirjailijoiden luovuuden välistä yhteyttä. Kirjailijat ja alkoholi yhdistetään helposti toisiinsa, ja erityisesti siten, että alkoholi on ollut muusa. Alkoholiin mieltyneiden kirjailijoiden lisäksi historia tuntee myös huumeita käyttäneitä kirjailijoita. Miten huumeet vaikuttivat heidän luovuuteensa? Oliko eri huumeilla erilaisia vaikutuksia? Vai oliko huumeista pikemminkin haittaa luovalle työlle?

Tarkastelen neljän hyvin erilaisen kirjailijan päihteidenkäyttöhistoriaa ja tuotantoa. Kirjailijat ovat William S. Burroughs, Jack Kerouac, Hunter S. Thompson ja Stephen King. Heistä vain viimeksi mainittu on vielä elossa. Otan myös huomioon kirjailijoiden oman näkemyksen aiheesta sekä mahdollisuuksien mukaan heidän mielipiteensä eri huumeiden eroavaisuuksista luomisprosessissa.

Tutkimuksen tekemiseen liittyi useita ongelmia, joista merkittävin on se, että aiheeseen liittyvää materiaalia on vain niukasti saatavilla. Lisäksi luovuutta on vaikea määritellä ja mitata. Keräämäni aineistoni perusteella huumeet ovat ruokkineet kirjailijoiden luovuutta hyvin eri tavoin. Huumeita on muun muassa kiitetty kirjailijan ammatin löytämisestä, huumeita käyttämällä on päästy kirjoittamisessa eteenpäin ja huumeet ovat olleet hyvä aihe, josta keksiä tarinoita.