Julkishallinnon ICT-hankkeet ovat surullisen kuuluisia huonosta onnistumisprosentistaan ja erityisesti laajoissa hankkeissa voidaan tunnistaa erilaisia ongelmakohtia, kuten heikko jatkuvuuden hallinta, raskas etukäteissuunnittelu, huono tilaaja-toimittaja suhde sekä huono vaatimusten hallinta. Haasteisiin on pyritty vastaamaan omaksumalla projektinomainen kehitys ja JulkICT- strategian mukainen ketterä kehitys julkishallinnon ohjelmistokehityshankkeissa. Ketterä kehitys tarjoaa keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseen sekä palveluiden nopeampaan käyttöönottoon ja konkreettisen hyödyn tuottamiseen. Ketterien menetelmien käyttöönotto ei kuitenkaan ole mutkatonta ja usein menetelmät nähdään vain työkaluina, joita käytetään hankkeen aikana pohtimatta sen enempää mitä menetelmän käyttäminen vaatii hankeorganisaatiolta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää miten ketterä kehitys soveltuu erityisesti valtakunnallisiin julkishallinnon ICT-hankkeisiin. Tutkielma koostuu menetelmällisesti kahdesta osasta, kirjallisuuskatsauksesta ja empiirisestä osuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa luodaan teoreettinen pohja tutkimukselle määrittelemällä mitä onnistumisen tekijöitä ketterän kehityksen hankkeille voidaan tunnistaa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutetaan tapaustutkimuksena 2000-luvulla toteutettuun julkishallinnon hankkeeseen. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tavoitteena on selvittää mitä onnistumisen tekijöitä haastateltavat tunnistavat tapaustutkimuksen hankkeessa olleen ja onko ketterä menetelmä soveltunut kyseessä olevaan hankkeeseen. Tutkimuksen tuloksista toivotaan käytännön hyötyä tilanteisiin, jolloin pohditaan onko ketterän kehityksen menetelmä sopiva ja mitä menetelmän käyttäminen vaatii hankeorganisaatiolta.