Pro gradu –tutkielmani tarkoituksena oli selvittää syitä lasten ja nuorten urheiluseuraharrastuksen lopettamiseen. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, missä ikävaiheessa urheiluharrastuksen lopettaminen oli suurinta ja oliko sukupuolella tai urheilulajilla yhteyttä urheiluharrastuksen lopettamiseen. Tutkimus oli kvantitatiivinen ja sen aineistona oli Valtion liikuntaneuvoston teettämän ja Jyväskylän Yliopiston toteuttaman LIITU-tutkimuksen aineisto vuodelta 2016. Tutkimuksen kohdejoukko koostui 3., 5., 7. ja 9. -luokan oppilaista (N=7565). Työssäni keskityin tarkastelemaan urheiluseuraharratuksen lopettaneita (N=1531) lapsia ja nuoria. Urheiluharrastuksen lopettamisen syitä tarkasteltiin eksploratiivisen faktorianalyysin avulla. Sukupuolten, iän ja yksilö- ja joukkuelajien harrastajien välisiä syitä lopettamiseen tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja khiin neliö -testin avulla. Urheiluseuraharrastamisen lopettamisiän välisiä eroja tarkasteltiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä. Tulokset osoittivat, että pojilla tyttöjä yleisempiä syitä urheiluharrastuksen lopettamiseen olivat kiinnostus muuhun ja se, että urheiluharrastus ei jättänyt riittävästi aikaa kavereiden tapaamiseen. Tytöillä opiskeluun panostaminen oli yleisempi syy kuin pojilla urheiluharrastuksen lopettamiseen. Heikko kilpailumenestys, voittamisen liiallinen korostuminen, sekä kokemukset ettei jäänyt riittävästi aikaa muille harrastuksille ja kavereille olivat yleisempiä syitä lopettamispäätökseen joukkuelajien harrastajilla kuin yksilölajien harrastajilla. Lisäksi yksilölajien harrastajat lopettivat urheiluseuraharrastamisen hieman nuorempina kuin joukkuelajien harrastajat. Opiskeluun panostaminen oli 13–15-vuotiailla oli yleisempi syy urheiluharrastuksen lopettamiseen kuin nuoremmilla. 7–10-vuotiailla urheiluharrastuksen lopettamispäätökseen vaikutti yleisemmin muutto uudelle paikkakunnalle, se ettei pitänyt kilpailemisesta, kokemus ettei harrastuksessa ollut hauskaa ja kyllästyminen lajiin kuin 11–12-vuotiailla tai 13– 15-vuotiailla lapsilla ja nuorilla. Tulevaisuudessa tulee miettiä vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten lapsuudessa aloitettu urheiluseuraharrastaminen saadaan jatkumaan aikuisikään. Olisi myös selvitettävä, miten nuorten opintojen ja urheiluharrastuksen yhdistämistä voitaisi tukea. Urheilutoiminnassa olisi tärkeätä panostaa erityisesti alle 12-vuotiaiden toiminnan mielekkyyteen.