Väyrynen, M. 2018. ”Se on vähän ittestä kiinni ja työntekijöistä kiinni, että miten niitä käytetään niitä palveluita” – Tuotantotyöntekijöiden näkemyksiä liikunnasta ja henkilöstöliikunnasta. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, fysioterapian pro gradu -tutkielma, 69 s., (5 liitettä). Työpaikalla vietetään aikaa jopa kolmasosa koko elämästä, mikä viestii tarpeesta voida hyvin vapaa-ajan lisäksi myös työpaikalla. Työhyvinvointiin onkin viime vuosikymmenten aikana kiinnitetty paljon huomiota. Yksi keino työhyvinvoinnin kohentamiseksi on henkilöstöliikunta. Henkilöstöliikunnalla tarkoitetaan kaikkia niitä liikunnan ja liikuntaan mahdollistavia muotoja, joita työnantaja joko itse järjestää tai tukee jollain tavalla. Henkilöstöliikunnan tavoitteena on edistää työntekijöiden hyvinvointia, työssä jaksamista ja työkykyä, pidentää työuria sekä saada aikaan kustannussäästöjä. Erityisesti ruumiillisen työn tekijöiden, kuten tehdas- ja tuotantotyöntekijöiden, osallistuminen henkilöstöliikuntaan on kuitenkin tutkimusten mukaan vähäistä. Henkilöstöliikuntaan osallistumisen ja kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin edistämiseksi olisikin tärkeää ymmärtää syitä henkilöstöliikuntaan osallistumattomuuden taustalla. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia näkemyksiä tuotantotyöntekijöillä on liikunnasta ja henkilöstöliikunnasta. Tutkimusaineisto kerättiin tammi-helmikuussa 2018 henkilökohtaisilla teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui kymmenen (N=10) henkilöstöliikuntaan vähän tai ei lainkaan osallistuvaa tuotantotyöntekijää. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä laadullisella sisällönanalyysilla. Tuotantotyöntekijöillä oli moninaisia näkemyksiä liikunnasta ja henkilöstöliikuntaan osallistumisesta. Liikunta nähtiin hyvinvoinnin pääomana, ja liikunnalla oli merkitystä tutkittavien elä- mässä lapsuudesta vanhuuteen. Liikunta nähtiin terveyttä edistävänä toimintana, jolla on myös sosiaalinen merkitys. Tutkittavilla oli myös yksilöllisiä tarpeita liikunnalle. Asenteet liikuntaan vaihtelivat ja useat tekijät elämässä aiheuttivat haasteita säännöllisen liikunnan toteuttamiselle. Henkilöstöliikunta nähtiin pääsääntöisesti hyvänä toimintana ja sen organisoinnista oltiin tietoisia. Henkilöstöliikuntaan osallistuminen oli kuitenkin vähäistä. Osallistumista rajoittivat henkilökohtaisten elämän tekijöiden lisäksi organisaatioon ja itse työhön liittyvät komponentit. Tuotantotyöntekijät esittivät erilaisia toiveita osallistumisen edistämiseksi pääsääntöisesti liikunnan säännöllisyyden, lisäämisen, monipuolistamisen ja ajoituksen suhteen. Tuotantotyöntekijöiden henkilöstöliikuntaan osallistumisen edistämiseksi henkilöstöliikunnan kehittämisessä tulisi ottaa huomioon työntekijöiden yksilölliset elämäntilanteet sekä liikuntaan liittyvät asenteet, rajoitukset ja toiveet. Asiasanat: työhyvinvointi, liikunta, henkilöstöliikunta, osallistuminen, laadullinen sisällönanalyysi