Tutkielma käsittelee olosuhdeselvityksiä, joita sosiaalitoimi laatii käräjäoikeuden pyynnöstä huoltoriita-asioissa. Huoltoriitoja ja sen vaikutuksia on tutkittu enimmäkseen lasten ja vanhempien näkökulmasta. Jonkin verran huoltoriitoja on tutkittu myös käräjäoikeuden päätösten valossa jasiihen liittyen tutkimuksien kohteena on ollut sosiaalitoimien tekemät olosuhdeselvitykset lähinnä kirjallisina aineistoina. Tässä tutkielmassa kolmen toimijan asiakkaan, käräjäoikeuden ja sosiaalitoimen kytköksestä olen valinnut tutkielman kohteeksi olosuhdeselvityksiä tekevän sosiaalitoimen. Tutkielmassa haastattelen olosuhdeselvityksiä tekeviä sosiaalityöntekijöitä, millä resursseilla he laativat olosuhdeselvityksiä, kuinka he näkevät selvitysten tekemisen osana omaa työtänsä ja millainen käsitys heillä on omasta asiantuntijuudesta selvitystyöskentelyssä. Haastatteluihin osallistuu kahdeksan sosiaalityöntekijää Pohjois-Pohjanmaalta kahden käräjäoikeuden alueelta. Tutkielmassa käytän Niemelän (2009) toiminnallisuusteoriaa ja pyrin ymmärtämään tutkittua todellisuutta realistisesti ja mahdollisimman totuuden mukaisesti. Aineiston analyysi on toiminnallisuusteoriaan pohjautuvaa deduktiivista analyysia. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että resurssit olosuhdeselvitysten tekemiseen ovat kohtuulliset. Selvitykset on saatu laadittua 1-4 kuukauden aikana. Olosuhdeselvitysten tekemisen prosessissa menetelmät poikkeavat eri paikkakunnilla. Toisilla paikkakunnilla pysytään faktatiedon keräämisessä ja toisilla taas otetaan huomioon sovinnon mahdollisuus työskentelyn aikana. Lapsia tavataan 1-3 kertaa. Yhteistyö käräjäoikeuden ja toisen paikkakunnan kanssa kaksikuntaselvityksissä koetaan puutteellisena ja haasteellisena. Olosuhdeselvitysten tekeminen haastateltavien mukaan sopii hyvin sosiaalitoimelle. Sosiaalityöntekijän rooli lastensuojelun työntekijänä ja olosuhdeselvitysten tekijänä todetaan ristiriitaisena. Lastensuojelullinen arviointi pyritään siirtämään lastensuojeluilmoituksien myötä eri työtaholle käsiteltäväksi. Olosuhdeselvityksiä on opittu tekemään ”kantapään” kautta ilman koulutusta. Sosiaalityöntekijät kaipaavat koulutusta selvitysten tekemiseen ja etenkin lasten kuulemiseen. Myös tiiviimpää yhteistyötä toivotaan käräjäoikeuksien suuntaan. Lapsen edun huomioiminen eroissa ja etenkin huoltoriidoissa tulisi arvioida moniammatillisesti viranomaistoimijoiden yhteistyössä. Yhteistyötä tulisi lisätä ja kehittää eroihin liittyvien toimijoiden kesken. Ennaltaehkäisevänä työnä näen lastenvalvojan toiminnan erovanhempien sopimusten laatijana. Lapsen etua korostava varhainen tuki voi ehkäistä huoltoriitoja. Olosuhdeselvityksiin liittyvä työskentely voisi olla enemmän sovittelevaa tavoitellen sitä kautta lasten etua. Viranomaisen työskentely eroissa on lastensuojelulaissa mainittua ehkäisevää lastensuojelua ja liittyy siten lastensuojeluun ja lapsuuden suojeluun. Tätä näkökulmaa tulisi selkeämmin pitää esillä eroasioissa. Asiasanat: olosuhdeselvitys, huoltoriita, lastensuojelu, sosiaalityöntekijän asiantuntijuus