Miesten ja naisten eriarvoisuus on ajankohtainen puheenaihe, josta jokaisella on omat näkemyksensä. Eriarvoisuus näkyy muun muassa kielessä, jota tietoisesti tai tiedostamatta käytetään. Kieli, jota käytämme, rakentaa maailmankuvaamme ja näin ollen myös tasa- tai epätasa-arvo näkyy vahvasti siinä, miten miehistä ja naisista puhutaan ja kirjoitetaan.

Tämä tutkielma tarkastelee supersankarielokuvien lehtiarvostelujen kautta mahdollisia eriarvoisuuksia mies- ja naisnäyttelijöistä puhuttaessa. Tutkielmassa hyödynnetään kriittisen diskurssianalyysin (CDA) mukaan kielen rakenteita ja sanavalintoja, joissa on mahdollista nähdä yksittäisten ihmisten sekä yhteiskunnan asenteita ja ideaaleja. Vaikka naispuolisia supersankareita on sarjakuvissa näkynyt paljonkin, Hollywood on keskittynyt vahvasti miespuolisiin hahmoihin. Vaatimukset tasa-arvosta saivat kuitenkin pienen voiton vuonna 2017: oman elokuvan naispuoliselle supersankarihahmolle. Tämän takia on mielenkiintoista tarkastella, kuinka tästä hahmosta ja tämän näyttelijästä puhutaan verrattaessa miespuolisiin hahmoihin. Tutkielmassa tarkastellaan Wonder Woman (2017), The Dark Knight Rises (2012) ja Man of Steel (2013) -elokuvien arvosteluja. Arvostelut kerättiin viidestä eri englanninkielisestä broadsheet-sanomalehdestä ja tabloidista.

Tutkielmassa tuli esille nyky-yhteiskunnassa edelleen esiintyviä eriarvoisuuksia miesten ja naisten välillä: Naishahmoa kommentoitaessa keskittyminen oli vahvasti ulkonäössä ja naiset yhdistettiin paljon useammin heidän miespuoliseen vastanäyttelijäänsä, kun taas miespääosat esitettiin omana hahmonaan, ilman yhdistämistä naishahmoon. Selviä eroja löytyi myös broadsheet-sanomalehtien ja tabloidien välillä. Tabloidien kirjoitustyyli oli kriittisempää ja voimakkaampaa, kuin broadsheet-lehtien. Tabloidityylille ominaista on myös skandaalimaisuus, joka tuli ilmi sanavalinnoista.