Toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla eKr. roomalainen yhteiskunta ajautui yhä tiiviimmin tekemisiin kreikkalaisperäisten vaikutusten kanssa, ja se joutui ratkaisemaan suhteensa niihin laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Roomalaiset hyväksyivät kreikkalaisia aloja omista lähtökohdistaan käsin. Mitä käytännöllisempi tai arkipäiväisesti soveltuvampi ala oli kyseessä, sitä helpommin se yleisesti hyväksyttiin. Sitä vastoin tiettyjen abstraktien alojen, kuten filosofian, hyväksyminen oli kompleksinen prosessi. Marcus Tullius Ciceron teos De oratore oli ensimmäinen latinankielinen päämäärätietoinen esitys tehdä filosofiasta yleisesti hyväksytty ala roomalaisten keskuudessa. Vaikea kulttuurihistoriallinen tilanne tekee teoksen argumentaatiosta kuitenkin äärimmäisen hankalaa, mistä syystä on myös nähty, ettei Cicero kykene puolustamaan teoksessaan filosofian asemaa. Kulttuuri- ja henkilöhistoriallisen taustoituksen jälkeen analysoin teoksen De oratore filosofiaa koskevan diskurssin eräänlaisena tapaustutkimuksena. Esitän, että Cicero argumentoi teoksessaan onnistuneesti filosofian aseman, mutta samalla selitän ajanjaksosta johtuvia argumentaatioon liittyviä vaikeuksia sekä sitä, mitä erityisiä kirjallisteknisiä keinoja Cicero teoksessaan käyttää. Tuon myös esille, miten laaja-alainen kysymys filosofian hyväksyminen oli ja miten se liittyi moniin asioihin ja ilmiöihin roomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimukseni tuo lisävaloa siihen, miten filosofiaa alettiin hyväksyä suhteessa roomalaisen yhteiskunnan tapoihin, käytänteisiin, riitteihin, instituutioihin sekä erityisesti hieman aiemmin juurtuneisiin tieteisiin, retoriikkaan ja politiikan teoriaan. Tältä pohjalta voidaan ymmärtää paremmin sitä, miten tieteiden monikenttäisyys vaikutti tieteiden muotoutumiseen. Filosofian kohdalla tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, miten roomalainen poliittisen ajattelun ja retoriikan ideaali vaikuttivat siihen, minkälaista filosofiaa Roomassa alettiin hyväksyä kulminoivassa historiallisessa transitiovaiheessa. Taustalla vaikuttivat keskeisesti Ciceron ajattelijapersoona sekä hänen laaja kulttuurihankkeensa De oratore, joka vaikutti myöhemmin useisiin hänen omiinsa ja muiden ajattelijoiden teoksiin.