Tutkimus tarkastelee syrjäytymisen käsitettä ja sen käyttöä tärkeänä yhteiskunnallisena ilmiönä, joka kertoo paljon 2000-luvun taitteen poliittisesta keskustelusta. Tutkimuksen näkökulma on konstruktivistinen eli syrjäytymistä tarkastellaan tietyssä paikassa ja ajassa diskursiivisesti rakentuvana käsitteenä. Pääasiallisena aineistona tutkimuksessani ovat Suomen Eduskunnan välikysymyskeskustelut, joissa syrjäytymisen käsite on ollut varsin merkittävässä roolissa. Olen rajannut aineistoni 1990- ja 2000-luvuille, joiden ajalta löytyy kolme syrjäytymistä käsittelevää välikysymyskeskustelua. Vertailukohtana ja kontekstina suomalaiselle aineistolle käytän ruotsalaisia välikysymyskeskusteluja samalta ajanjaksolta. Siellä tarkastelun kohteena on ensisijaisesti utanförskap käsite.

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten välikysymyskeskusteluihin osallistuneet kansanedustajat Suomessa ja Ruotsissa puhuivat syrjäytymisestä ja miten he samalla määrittelivät syrjäytymisen käsitettä. Lisäksi esitän, miten nämä puheet eroavat toisistaan puoluekannan, oppositio-hallitus-asetelman ja eri vuosien mukaan liittäen analyysiin ajankohtaisia konteksteja. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota Suomen ja Ruotsin tilanteiden ja keskustelujen eroihin ja yhtäläisyyksiin. Teoreettisena lähtökohtana on käsitehistoria ja käsitteen intentionaalisen poliittisen käytön tutkiminen. Tutkimusasetelmassa yhdistyvät politiikan ja historian tutkimuksen lähtökohdat ja menetelmät.

Tutkimustuloksenani esitän, että syrjäytymisen käsitettä on käytetty kaikissa puolueissa oman agendan ajamiseen riippumatta siitä, onko puolue ollut oppositiossa vai hallituksessa. 1990-luvulla syrjäytyminen näyttäytyi työllisyyspoliittisena ongelmana, ja vasemmistopuolueissa työelämän kaupallistumista kritisoitiin syrjäytymisen käsitteen avulla. 2000-luvulle tultaessa syrjäytymisestä puhuttiin enemmän sosiaali- ja koulutuspoliittisena ongelmana. Puhe syrjäytymisen vaikutuksista valtion talouteen lisääntyi. Ruotsissa syrjäytymisestä puhuttiin koulutuksen ja maahanmuuttajien integroimisen yhteydessä 1990-luvulta lähtien. 2004 vuodesta lähtien porvariallianssi liitti utanförskap käsitteen alueellisen eriarvoisuuden ja riippuvuuden sosiaalituista. Keskeisenä tuloksena tutkimuksessani on se, kuinka kahden hyvinvointivaltion syrjäytymisen käsitteistö on kehittynyt eri tavoin erilaisten poliittisten ongelmien ja realiteettien vuoksi. Toisaalta ylirajaisina yhteyksinä tutkimuksessa selvisi, että ruotsalainen keskustelu syrjäytymisestä on liittynyt sosiaalipolitiikan ja työttömyyden ongelmiin, kuten Suomessakin. Sekä meillä että Ruotsissa tiettyjä rajattuja ryhmiä, kuten pitkäaikaistyöttömiä, käytettiin esimerkkeinä syrjäytyneistä.