Urheiluvammojen määrä on jatkuvassa kasvussa ja jopa neljännes urheiluvammoista sattuu nilkkaan tai polveen. Urheiluvammojen ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeä selvittää riskitekijöitä urheiluvammojen taustalla erityisesti nuorilla urheilijoilla. Nuorten urheilijoiden vammojen ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää huomiota ennen kuin he ovat korkean urheiluvammariskin ryhmässä, sillä eniten urheiluvammoja sattuu 20-24 –vuotiaille. Tasapaino on yksi paljon tutkittu mahdollinen riskitekijä urheiluvammojen taustalla ja tasapainon yhteyttä alaraajavammoihin on tutkittu sekä polven että nilkan vammojen osalta. Tutkimuksissa tasapainon yhteys alaraajavammoihin vaihtelee suuresti. Tämän Pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko seurannan aikana nilkka- tai polvivamman saaneiden nuorten koripallon ja salibandyn pelaajien alkutesteissä mitatussa staattisessa tasapainossa eroa verrattuna terveisiin urheilijoihin ja löytyykö samojen ryhmien väliltä eroa tarkasteltaessa tasapainoa sukupuolittain tai urheilulajeittain.

Tämä prospektiivinen seurantatutkimus oli osa laajempaa UKK-instituutissa tehtävää Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys –tutkimusta (PROFITS-study: Predictors of Lower Extremity Injuries in Team Sports). Tutkittavat osallistuivat tasapainotestiin vuosina 2011-2013 ja jokaista tasapainomittausta seurasi 12 kuukauden prospektiivinen seuranta, jolloin strukturoidun vammakyselyn avulla kerättiin tiedot urheilijoiden ilman kontaktia sattuneista traumaattisista polvi- ja nilkkavammoista. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 348 nuorta urheilijaa (ka 16 vuotta, SD 1.8), joista 53 % oli poikia ja 47 % tyttöjä. Urheilijoista 49 % oli salibandyn pelaajia ja 51 % koripallon pelaajia. Urheilijoiden tasapainoa testattiin yhden jalan tasapainotestillä Good Balance –voimalevyllä mitattuna (Good Balance®, Metitur, Jyväskylä) ja analyyseihin valittiin kolme eri huojuntamuuttujaa (x- ja y- suuntaisen huojuntamatkan nopeus sekä vauhtimomentti). Ryhmien välisiä mahdollisia eroja tarkasteltiin riippumattomien otosten t-testillä.

Polvivamman saaneiden ja terveiden urheilijoiden välillä ei havaittu eroa tasapainotestin huojuntamuuttujissa. Nilkkavamman saaneiden sivuttaissuuntainen huojunta (x-akseli) oli keskimäärin 0.02 mm/s (SD 0.04) nopeampaa verrattuna terveiden urheilijoiden huojuntaan (p=0.040). Sama sivuttaissuuntaisen huojunnan nopeuden ero 0.02 mm/s (SD 0.04) havaittiin terveiden ja nilkkavamman saaneiden salibandyn pelaajien välillä (p=0.039). Muissa huojuntamuuttujissa (eteen-taakse -suuntainen huojunta sekä vauhtimomentti) ei havaittu eroa alaraajavamman saaneiden ja terveiden urheilijoiden välillä. Eroja ei myöskään havaittu tarkasteltaessa tuloksia sukupuolittain tai urheilulajeittain.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, ettei staattinen tasapaino ole yhteydessä polvivammojen määrään. Tulosten perusteella ei voida tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä staattisen tasapainon ja nilkkavammojen yhteyden välillä. Tämän vuoksi luotettavaa tutkimustietoa tarvitaan lisää juuri staattisen tasapainon yhteydestä nilkkavammoihin.