Tässä pro gradu -tutkielmassa haluttiin selvittää Hattulan Parolassa sijaitsevassa Juteinikeskuksessa toimivien opettajien ja oppilaiden merkittäviä kokemuksia työskentelystä ja opiskelusta fyysisesti joustavassa oppimisympäristössä. Tarkoituksena oli saada selville miten opettajat ja oppilaat ovat kokeneet arjen täysin uudenlaisissa avoimissa ja joustavissa oppimistiloissa, joissa äänet, liikkuminen, oppilaiden vapaus valita työskentelypaikka ja kirjattomuus ovat uusia ulottuvuuksia opiskelussa. Tutkimuksessamme käytimme laadullista tutkimustapaa ja keräsimme aineiston puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkielmassa tarkastellaan oppimisympäristöjen ulottuvuuksien käsitteitä ja perehdytään suomalaisen koulurakentamisen historiaan oppimistilojen kehittymisen näkökulmasta. Tutkimuksessamme saimme selville, että joustavan oppimisympäristön myötä opettajat olivat joutuneet muuttamaan käsitystään opettajuudesta täysin uudenlaiseksi. Opettajuudessa oli tapahtunut suuri muutos yksinäisestä ja itsenäisestä työotteesta yhdessä tekemiseen ja yhteisopettajuuteen. Yhteisopettajuus oli tehnyt työstä mielekästä ja monipuolista. Opettajat olivat oppineet joustaviksi työtovereiksi ja oppineet uutta kollegoiltaan. Haastattelujen perusteella oppilaat olivat saavuttaneet taitoja, joita perinteiset luokkamuotoiset tilat eivät mahdollista. He olivat oppineet itsenäistä työskentelyä, itsesäätelytaitoja ja erilaisuuden hyväksymistä. Joustavat oppimisympäristöt olivat tuoneet mukanaan mahdollisuuksia oppia tunnistamaan ja reflektoimaan omaan oppimiseen liittyviä toimintatapoja. Ympäristön joustavuus oli kasvattanut itsehillintä- ja säätelytaitoja. Oppilaat joilla oli erityistarpeita, olivat sulautuneet luontevasti osaksi koulun arkea, koska uudenlainen oppimisympäristö ja toimintamallit olivat poistaneet heiltä erityisoppilaan leiman. Opettajien ja oppilaiden haastatteluista tuli selkeästi esiin koulun yhteisöllisyys ja erilaisuuden hyväksymisen kulttuuri.