Tutkimus käsittelee kotimaista räpmusiikkia tavoitteenaan selvittää minkälaisia poliittisia piirteitä kyseinen musiikkityyli pitää sisällään. Tutkielmassa käydään erityisesti läpi suomiräpin julkaistua yhteiskuntakriittistä materiaalia, nostaen esiin sieltä kumpuavia teemoja kuten suhtautumista luokkajakoon, yhteiskuntajärjestelmään, virkavaltaan ja kannabikseen. Työ käy läpi myös viihteellisempää suomiräppiä ja näiden kahden tyylisuunnan välisiä vastakkainasetteluja. Suomiräpin poliittisuus kulminoituu ennen kaikkea juuri yhteiskuntakriittisen ja vaihtoehtoisen sekä viihteellisen ja kaupallisen räpin väliseen jännitteeseen ja vastakkainasetteluun. Tässä poliittisessa tilassa kohtaavat marginaali ja valtavirta, kriittisyys ja yltiöpositiivisuus, maailmanparantaminen ja yksilökeskeisyys, omaehtoisuus ja kaupallisuus sekä köyhyys ja rikkaus. Työn teoreettisena taustana toimii Antonio Gramscin hegemoniateoria. Taistelu hegemoniasta, missä se joko voitetaan tai hävitään, käydään Gramscin mukaan useimmiten juuri jokapäiväisessä elämässä ja arkisessa kulttuurissa. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona toimii kotimaiseen rytmimusiikkikenttään lähtemättömän jälkensä jättäneet nimet, kuten yhteiskuntakriittisestä materiaalistaan tunnetut Asa ja Hannibal sekä viihteellisempää tuotantoa edustavat Cheek ja Elastinen. Työhön valikoituneet artistit ovat kaikki vakiinnuttaneet paikkansa kotimaisen räpin kentällä sekä julkaisseet useampia merkittäviksi julkaisuiksi laskettavia levyjä.