Tutkimuksessani pyrin kartoittamaan sukupuolisensitiivisyyden mahdollisuuksia teorian ja käytännön tasolla taiteen perusopetuksen piirissä. Keskityn erityisesti alakouluikäisten, noin 7–12-vuotiaiden oppilaiden kanssa tehtävään taidekasvatustyöhön tavoitteenani löytää moninaisuuden huomioivia ja luontevia toimintatapoja jokapäiväiseen opetustyöhön.

Taiteen perusopetus on tavoitteellista mutta samalla harrastuksenomaista. Sukupuolisensitiivisiä toimintatapoja löytääkseni haastattelin viittä taidekasvattajaa jotka kaikki työskentelevät lasten ja nuorten parissa. Haastatteluista nousseita teemoja analysoin tutkielmassani limittäin teorian kanssa. Tutkimukseni teoriapohja on lapsilähtöisyydessä sekä kriittisessä ja feministisessä pedagogiikassa. Tutkin sukupuolisensitiivistä taidekasvatusta muun muassa opettajan ennakkoasenteiden, moninaisuuden tunnistamisen, sukupuolen sekä kielenkäytön kautta.

Vaikka moninaisuuden huomioivat aikomukset saattavat myös latistua tyhjiksi tavoitelauselmiksi, tutkielmani tuloksena on, että sukupuolisensitiivisiä toimintatapoja on mahdollista toteuttaa myös käytännössä. Niiden sisäistämisessä olennaisena näen kasvattajan oman ajatusprosessin, johon liittyy omien ennakkokäsityksiensä tiedostaminen sekä purkaminen. Stereotypiat ovat yksilöllisen kohtaamisen tiellä, eikä opetussisältöjä voi muutoinkaan perustaa kaavamaisille käsityksille. Lapsiin ja nuoriin kannattaa luottaa keskustelijoina ja heidän toimijuuttaan sekä omaa ajatteluaan on syytä rohkaista. Monet toimivat käytännöt myös muodostuvat kokemuksen ja toiston kautta. Tärkeää sukupuolisensitiivisessä taidekasvatuksessa, kuten muussakin opetustyössä on pysyä hereillä ja valppaana pystyäkseen tarjoamaan arvojensa mukaista opetusta oppilaille.