Tutkimukseni kohteena oli taiteilija Maaria Wirkkalan suunnittelema Jokaisella on oma aikansa -näyttely, joka oli esillä Lahden historiallisessa museossa 5.11.2010–3.4.2011. Näyttelyn lähtökohtana oli Historiallisen museon esinekokoelmat, ja Wirkkala oli koonnut näyttelyn sekä museoesineistä että omista esineistään ja taiteestaan. Näyttely koostui kuudesta eri huoneesta, mutta oli kokonaisuudessaan pikemminkin yksi, kokonainen taideteos.

Selvitin haastatteluin ja kyselylomakkein miten kävijät Wirkkalan näyttelyn kokivat: miten he näyttelyä tulkitsivat ja mitä tuntemuksia ja ajatuksia se heissä herätti. Tutkimuskysymykseni olivat:

1. Minkälaisia merkityksiä kokijat antavat taiteilijan kulttuurihistorialliseen museoon suunnittelemalle näyttelylle? 2. Mitkä asiat vaikuttavat kokijoiden näyttelykokemuksen rakentumiseen?

Työni taustalla kulki John Deweyn näkemys taiteesta kokemuksena. Tämän pohjalta vasta kävijöiden kokemukset näyttelystä tekivät siitä taidetta.

Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimivat Falkin ja Dierkingin kehittämät museokävijän kokemuksen rakentumista selittävät mallit, joita sovelsin aineiston analyysissa.

Kokijoiden kertomusten avulla piirtyi esiin moninainen ja monitulkintainen näyttely, joka oli pysäyttänyt ja koskettanut kokijoita. Se oli herättänyt tunteita, muistoja ja ajatuksia. Näyttely oli toiminut myös joillekin kokijoista paikkana käsitellä omaa suruaan. Näyttely oli houkutellut Lahden historialliseen museoon uusia kävijöitä niin Lahdesta kuin kauempaa, minkä lisäksi näyttely oli tarjonnut vakikävijöille uusia, tuoreita näkökulmia. Tutkimus avasi erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttivat näyttelykokemuksen rakentumiseen. Sen lisäksi se osoitti, että taide voi tuoda uusia merkityksiä kulttuurihistorialliseen museoon.