Vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistynyt Suomessa viime vuosina, mutta tutkimusta aiheesta on tehty vähän. Tässä tutkielmassa kerättiin tietoa suomalaisten vapaaehtoisesta lapsettomuudesta sekä niistä merkityksistä, joita lapsettomuuden valinneet liittävät lapsiin ja vanhemmuuteen. Tutkielmassa selvitettiin, millaisia tarinatyyppejä vapaaehtoisesti lapsettomien tarinoista rakentui sekä sitä, miten lapsi ja vanhempi kategorisoituivat näissä tarinatyypeissä.

Tutkielman lähestymistapa oli narratiivinen. Aineisto kerättiin kirjoituspyynnöllä, jota jaettiin vapaaehtoisesti lapsettomille tarkoitetuilla sosiaalisen median sivustoilla ja lehtien keskustelupalstoilla. Lisäksi pyyntöä välitettiin tuttavieni kautta kohderyhmän edustajille. Aineisto muodostui 25:stä kirjoitelmasta. Aineisto analysoitiin narratiivista ja kategoria-analyysia hyödyntäen.

Kerronnallisten piirteiden avulla tarinoista rakennettiin neljä tarinatyyppiä. Vapaustarinoissa lapseton elämäntapa nähtiin sekä vapautena vanhemmuuden sitoumuksista että vapautena elää omannäköistä elämää. Normien kyseenalaistamisen ja kannanoton tarinoissa kritisoitiin lapsenhankinnan normeja erityisesti sukupuolinäkökulmasta. Ympäristö- ja altruismitarinoissa lapsettomuuden valinta nähtiin keinona edistää maapallon hyvinvointia. Selviytymistarinoissa kerrottiin lapsettomuuden valintaan johtaneista haasteista ja niistä selviytymisestä. Kaikista tarinatyypeistä löydettiin lapsi–vanhempi -kategoriaparit vapautta rajoittava lapsi – vastuisiin sidottu vanhempi ja oikeutettu lapsi – velvoitettu vanhempi, mutta kukin tyyppi sisälsi myös muista tyypeistä poikkeavia kategoriapareja. Tarinatyypistä riippumatta lapsiin ja vanhemmuuteen liitettiin pääosin kielteisiä merkityksiä.