Protestileireistä on 2000-luvun aikana muotoutunut yhä merkittävämpi osa kansalaisosallistumisen keinovalikoimaa, ja myös Suomessa taktiikkaa on sovellettu muutamaan otteeseen. Taktiikkana protestileiri on haastava, ja luo mielenkiintoisen vastakkainasettelun totuttuun konventionaalisempaan toimintaan nähden. Tässä tutkielmassa tarkastelen Pyhäjoella vuosien 2015-2016 aikana järjestettyä Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen vastaista protestileiriä. Tutkin sitä, minkälaisen toimintaympäristön protestileirin infrastruktuurit luovat yhdessä leirin toiminnan kannalta keskeisten objektien ja toimijoiden kanssa. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä haastattelusta, jotka on tehty yhdessä protestileirille osallistuneiden toimijoiden kanssa. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisällön analyysin keinoin, ja aineiston tarkastelu ammentaa vahvasti protestileirin infrastruktuurien analyysista (Feigenbaum, Frenzel & McCurdy 2013). Teoria avaa protestileiritutkimusta median- ja kommunikaation, toiminnan, hallinnon ja uudelleenluonnin infrastruktuurien kautta, ja antaa raamit protestileirien tarkastelulle myös suomalaisessa kontekstissa. Pyhäjoen protestileirin keskeisimmät infrastruktuurit liittyvät protestitoiminnan ja hallinnon käytäntöihin. Näiden lisäksi median- ja kommunikaation infrastruktuurit ovat vahvasti esillä, mutta leirin mediastrategiat jäävät hajanaisiksi. Uudelleenluonnin infrastruktuurit antavat kehykset leirin keskeisimmille objekteille, jotka liittyvät ravinnon ja suojan teemoihin. Keskeisiä leirin ympäristössä vaikuttavia toimijoita ovat leiriläisten lisäksi valtion auktoriteetit, kolmannen sektorin toimijat sekä Pyhäjoen kunnan asukkaat. Näistä tekijöistä muodostuu leirin toimintaympäristö, joka on samalla sisäisesti inspiroiva ja radikalisoiva, mutta myös rajoittava. Leirin ja sen ympäristön välille syntyy selkeä antagonistinen asetelma. Tutkielma avaa ikkunan radikaalin yhteiskunnallisen vaikuttamisen tilaan 2010-luvun Suomessa. Aineiston pienen koon vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta tulokset antavat tarttumapintaa uusien radikaalien ja omistautumista vaativien vaikuttamiskeinojen tarkasteluun. Lisäksi tutkielma valottaa uuden aktivistisukupolven kokemuksia suhteessa aiempiin haastaviin yhteiskunnallisen osallistumisen aaltoihin.