Eläinten vankeudessa pitoa tai siirtoja sisältävät ex-situ suojelumenetelmät ovat yleistyneet reaktiona eläinlajien uhanalaistumiseen. Menetelmien heikoista tuloksista johtuen ex-situ suojeluala on kohdannut raskasta kritiikkiä. Rajallisten resurssien vuoksi on olennaista selvittää ex-situ suojelun kannattavuus tai kehityskelpoisuus verrattuna in-situ suojeluun. Laajojen ekologisten ominaisuuksien mukaan vaihteleva ex-situ suojelumenestys voi viitata liiaksi perinteisiin ja tarhausasenteisiin nojaaviin menetelmiin ja tarpeeseen kehittää alaa ekologisesti kestävämmäksi. Kirjallisuuteen perustuvassa tutkimuksessani selvitin, miten vankeudessa pidettyjen eläinten selviytyminen eroaa luonnosta siirrettyjen selviytymisestä. Tutkin, miten toisaalta taksonomia, ja toisaalta lajin ekologiset ominaisuudet vaikuttavat siirrettyjen eläinten selviytymiseen ex-situ menetelmien suhteen. Painotin alan eläinpsykologisia ja käyttäytymistieteellisiä taustoja. Lyhyiden seuranta- aikojen vuoksi ainoa toimien onnistumista kuvaava mittari tutkielmassa on eläinten selviytyminen seuranta-ajasta. Eläimistä n. 42% selviytyi kulloisenkin seuranta-ajan (k.a. 751 pv) loppuun. Luonnosta siirretyt eläimet selviytyivät paremmin kuin vankeudessa pidetyt. Selviytyminen oli merkitsevästi erilaista eri ravinnonkäyttöryhmissä, mutta selviytyminen ei vaihdellut taksonomisten jakojen mukaan. Petojen kohdalla reviirillisyydellä oli merkitsevästi negatiivinen vaikutus selviytymiseen. Vankeudenaikainen koulutus vaikutti negatiivisesti herbivorien selviytymiseen, mutta positiivisesti hyönteissyöjien selviytymiseen. Tulokseni viittaavat siihen, että alan toimien ja raporttien tulisi mahdollisesti pohjata tarkemmin lajien biologisiin ja ekologisiin ominaisuuksiin ja tarpeisiin, tarhakäytäntöihin nojaavien, lajikohtaisten toimintaperinteiden sijaan. Erityisen selkeä vaikutus eläinten selviytymiseen oli kohdealueen kunnostamisella, alueen suojelustatuksella sen sijaan ei ollut vaikutusta. Siten alueiden kuntoon tulisi kiinnittää suurempaa huomiota, huomioiden selkeästi siirrettävän lajin ekologiset ominaisuudet ja tarpeet. Kuntoutettujen eläinten selviytyminen ei eronnut muista, eli loukkaantuneiden eläinten kuntouttamiseen voisi panostaa. Alan raportointi ja toimenpiteiden kuvaus osoittautui hyvin hajanaiseksi. Tulosteni perusteella olisi ensiarvoisen tärkeää kehittää yhtenäiset standardit, mittarit sekä raportointikäytänteet eläinten käsittelylle, kohdealueiden kunnostamiselle ja suojelulle sekä tulosten

3

mittaamiselle ja raportoinnille, jotta ex-situ toimien ylläpito olisi kannattavaa aluekohtaisen suojelun rinnalla.