Jokaisella ihmisellä on puheessaan oma aksentti, johon ympäristö ja puhekonteksti vaikuttavat. Vaikka aksentti olisikin ymmärrettävä, suhtaudutaan osaan aksenteista positiivisemmin kuin toisiin. Aksenttien arvottamiseen vaikuttaa muun muassa se, onko se kuulijalle entuudestaan tuttu ja millaisia aiempia kokemuksia hänellä on kyseisestä aksentista. Koska ääntäminen on keskeinen osa verbaalista kommunikaatiota, voi aksentti olla ratkaisevana tekijänä esimerkiksi sosiaalisten suhteiden luomisessa sekä työmarkkinoilla.

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin suomenkielisten saksanpuhujien aksenttia. Kiinnostuksen kohteena olivat suomenkieliset edistyneet saksan puhujat ja heidän näkemyksensä ja kokemuksensa omasta aksentistaan. Tämän lisäksi selvitettiin, miten saksankieliset suhtautuvat suomalaiseen aksenttiin. Materiaalina tutkimuksessa oli viiden suomalaisen haastattelut ja ääninäytteet sekä yhdeksän saksankielisen vastaukset kyselylomakkeeseen. Materiaali on analysoitu laadullisesti sisällönanalyysina.

Tutkimuksesta selvisi, että haastateltavat ovat ääntämiseensä suurimmaksi osaksi tyytyväisiä. Ääntämistä arvioidessa esille nousi erityisesti ymmärretyksi tuleminen. Kukaan haastatelluista ei pitänyt puhettaan äidinkielisen tasoisena, vaikka kaikki olivat jossain määrin yrittäneet päästä suomalaisesta aksentistaan eroon. Usein mainittiin, että aksentin häivyttäminen vaatii liikaa työtä, ja jo kerran opittua ääntämistä on vaikea muuttaa. Vierasta aksenttia pidettiin myös normaalina osana ei-äidinkielisen puhetta. Se nähtiin jopa hyödyllisenä siinä mielessä, että saksankieliset osaavat ottaa huomioon mahdolliset ymmärtämisen ongelmat.

Saksankieliset arvioivat suomalaisten koehenkilöiden ääntämisen yleisesti ottaen positiivisesti. Erityisen vahva aksentti saattaa kuitenkin jakaa mielipiteitä ja heikentää ymmärrettävyyttä. Tuloksista on kuitenkin myös nähtävissä, että eksoottinen ja hauska puhe voi olla samalla myös hyvin ymmärrettävää - vahva aksentti ei siis välttämättä korreloi ymmärrettävyyden kanssa. Ääninäytteet osoittivat, että puheen perusteella joitakin koehenkilöitä voi luulla äidinkielisiksi, vaikkakin puhenäytteen pituus on todennäköisesti vaikuttanut arviointeihin. Huomattavaa oli myös se, että saksankieliset informantit kuvasivat myös äidinkielisiksi arvioimiensa puhetta adjektiiveilla "ärsyttävä" tai "huonosti ymmärrettävä". Kukaan kyselyyn vastanneista ei tunnistanut yhtäkään puhujaa suomalaiseksi, mikä on ymmärrettävää, koska suomen kieli ja Suomi eivät ole saksankielisissä maissa kovin tunnettuja.