Lapin sodassa 1944 - 1945 suomalaiset joutuivat osana Neuvostoliiton kanssa solmitun välirauhan rauhanehtoja ajamaan maassa olleet saksalaiset pois tai riisumaan aseista ja vangitsemaan heidät. Lapin sotaa koskevaa tutkimusta on tehty muihin Suomen sotiin verrattuna vähän. Haastatteluihin pohjaavaa tieteellistä historiantutkimusta erikseen Lapin sotaa koskien ei ole aikaisemmin tehty. Tutkielmassani käsittelen Heikki Kaakisen 1990-luvulla suorittamissa haastatteluissa esiin nousevia Lapin sodan veteraanien kokemuksia omiin upseereihin, johtamiseen, ja asevelisuhteen muutokseen liittyen. Maantieteellisesti muistelusten tapahtumat sijoittuvat Pudasjärven ja Rovaniemen väliselle alueelle, etenkin Ranuan kautta kulkevan tien varrelle. Kyseisen alueen sotatapahtumat ajoittuivat Lapin sodan ensimmäisille viikoille. Sotimisen aloittaminen saksalaisia aseveljiä vastaan ei ollut kitkatonta. Aluksi vihollisuuksia pyrittiin molemmin puolin välttämään ponnekkaasti. Asia ilmenee muisteluaineistossa useaan otteeseen tilanteina, jolloin eri johtoportiaden käskyt olivat ristiriitaisia, upseerien kerrottiin veljeilleen saksalaisten kanssa tai otollisia tilaisuuksia jätettiin käyttämättä. Upseereihin liittyviä muistoja nousee haastatteluissa runsaasti esiin pyytämättä, mikä kertoo johtajien keskeisestä merkityksestä taisteleville sotilaille. Esimiehiin liittyneet muistot ovat usein sävyltään positiivisia. Niihin liittyy tavallisesti inhimillinen ja yksilöllinen kohtaaminen alaisen ja esimiehen välillä. Upseerit itse muistelevat haastatteluissa erilaisia johtamistilanteita ja reflektoivat omaa toimintaansa. Johtamisen ja johtajuuden voidaan siis nähdä olleen sotilaiden elämässä keskeisiä elementtejä, jotka ovat jääneet mieleen Lapin sotaan liittyen.