Tämä Pro Gradu –tutkielma käsittelee opettajien TVT-taitojen kehittämistä suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja siinä on syvennytty haastattelujen kautta opettajien TVT-taitoihin ja niiden oppimiseen. Tutkimuskysymyksenä oli ”Miten opettajien TVT-taitoja voidaan kehittää systemaattisesti digitalisaation kehittyessä?” Tutkimuksen tuloksista on koottu parhaat käytänteet opettajien esimiehille työkaluiksi. Tutkimuksen teoriana ja viitekehyksenä on käytetty Koehlerin ja Mishranin (2006) TPACK-mallia, joka perustuu Shulmanin teoriaan (Schumann, 1989) Tutkimuksen viitekehys on yhdistetty ammattikorkeakoulun toimintamalliin.

Haastattelujen myötä syntyi uusia löydöksiä, johon nykyiset tutkimukset eivät ole systemaattisesti pureutuneet. Ensimmäinen näistä on, että opettajien TVT-taitojen kehittymistä varten tulisi olla systemaattinen mittaristo. Johdon tulisi ohjata TVT-taitojen kehittämistä huomattavasti nykyistä tiiviimmin. Toinen löydös oli, että opettajat voisivat saada kompensaatiota tekemistään digitaalisista sisällöistä antaessaan materiaalinsa toisten opettajien käyttöön.