Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan musiikin merkityksiä. Musiikillisista merkityksistä avautuu monia musiikkikasvatuksen käytäntöihin vaikuttavia näkökulmia lähtien musiikkikasvatuksen ja musiikin oppiaineen oikeutuksesta olla osa yleissivistävä koulutusta. Tutkielman alkuosa on musiikkifilosofinen pohdinta musiikista ja sen monista merkityksistä. Tutkielman empiirisessä osassa tutkitaan lasten kokemuksista nousevia musiikillisia merkityksiä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimuksen tieteenfilosofinen näkökulma kiinnittyy fenomenologis-hermeneuttiseen perinteeseen. Musiikki ei ole vain soivaa ääntä, vaan se on myös kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö. Meistä jokainen kasvaa ymmärtämään musiikkia niiden kokemusten kautta, joita saamme omassa kulttuurissamme ja yhteisöissä, joissa toimimme. Näin myös musiikilliset merkitykset voivat nousta sekä soivasta musiikista, että erilaisista kulttuurin muovaamista musiikin funktioista. Tämän tutkielman keskiössä on yksilöllinen kokemus ja siitä aukeavat merkitykset. Tutkielmassa on haastateltu seitsemää 10-13 -vuotiasta lasta. Haastatteluissa lapset ovat kuvailleet niin koulussa kuin harrastusten piirissä saatuja musiikillisia kokemuksia. Haastateltaville musiikki on tunteiden ilmaisua ja konkreetista toimintaa, soittamista, laulamista sekä oman musiikin tekemistä. Se on myös taitojen kehittämistä ja tärkeä yhdessä tekemisen muoto. Musiikin ja musiikkikasvatuksen merkitys nousee näistä yksilöllisistä merkityksistä – siitä kuinka musiikki parantaa yksilön elämänlaatua.