Kuvataidepsykoterapia on kuvallista psykoterapiaa, jossa terapeutin ja asiakkaan lisäksi on kolmas ulottuvuus, eli kuva. Tässä tutkielmassa analysoidaan suomalaisten kuvataidepsykoterapeuttien työkokemuksia ja ammatillista identiteettiä. Lähtökohta tarkastelulle on se, että ammatillinen identiteetti on narratiivinen eli se rakentuu haastateltavien kerronnassa.

Tutkielman aineisto koostuu haastatteluista. Tutkittavilla on ollut vapaus valita henkilöhaastattelun tai sähköpostitse toteutetun, lomakemuotoisen haastattelun väliltä. Kaikki haastateltavat ovat vastanneet samoihin haastattelukysymyksiin. Äänitettyjä haastatteluja aineistossa on yhteensä kolme. Lomakemuotoisia haastatteluja on puolestaan yhteensä viisi. Samoja tutkittavia on haastateltu toisessa vaiheessa uudelleen. Aineiston analyysin metodina on lähiluku, jossa analysoidaan haastateltavien kerronnassa syntyviä merkityksiä.

Haastatteluissa selvitettiin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, millaiseksi tutkittavat kokevat kuvataidepsykoterapeutin ammatin. Haastateltavat merkityksellistävät ammattiaan sen hoidollisten ulottuvuuksien kautta. Kuvataidepsykoterapia on ammatti, jossa haastateltavat kokevat oppivansa ja kehittyvänsä jatkuvasti. Haastateltavien kerronnassa korostuvat myös tietyt persoonalliset, ammatissa hyväksi koetut ominaisuudet, kuten luovuus tai herkkyys. Ammatillinen identiteetti on haastateltaville jatkuva oppimisen prosessi, johon liittyvät aiemmat ammatilliset tarinat ja työkokemukset.

Tutkielma osoittaa, että ammatillinen identiteetti rakentuu niin sosiaalisista, kuin persoonallisista ulottuvuuksista. Etnologiassa ja antropologiassa identiteettejä tarkastellaan myös kulttuurisina. Haastateltavien työkokemukset ja ammatillinen identiteetti konstruoituvat siis sosiaalisen, persoonallisen ja kulttuurisen vuoropuheluna.