Suomen kielivarannon kaventuminen on viime vuosina herättänyt keskustelua peruskoulun valinnaisten kieliaineiden järjestämisestä. Suuressa osassa kunnista valinnaista A2-oppimäärää ei tarjota lainkaan ja niissäkin kunnissa, joissa A2-kieli on tarjolla, kielivalinnat ovat jääneet vähäisiksi ja peruskoulussa muita vieraita kieliä kuin englantia ja ruotsia opiskelevien määrä on ollut laskussa jo pitkään. Kielivalinnan vähenemiseen vaikuttavat opetuksen järjestämiseen liittyvien seikkojen lisäksi myös motivaatio ja asenteet vieraiden kielten oppimista kohtaan.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla A2-kielen valitsemiseen tai valitsematta jättämiseen johtaneita syitä alakoulun kolmasluokkalaisten huoltajien näkökulmasta. Huoltajien rooli kielivalinnoissa on aikaisemmissa kansainvälisissä ja kansallisissa tutkimuksissa osoittautunut merkittäväksi, ja etenkin huoltajien asenteilla ja heidän oppijoille antamallaan tuella on katsottu olevan vaikutusta siihen, miten vieraita kieliä valitaan koulussa, eli ns. valintamotivaation kehittymiseen. Valintaa tarkasteltiin vanhempien roolin lisäksi myös koulun ja opettajien toiminnan kannalta. Etenkin tuoreet muokkausehdotukset Dörnyein motivaatioteoriaan (L2 Motivational Self System), joiden mukaan kielikohtainen ideaaliminä tulisi nähdä laajempana monikielisenä ideaaliminänä, toimivat taustana tätä tutkielmaa varten laaditusta kyselylomakkeesta saadun aineiston analysoinnille. Sisällönanalyysia taustoittamaan käytettiin asennekysymyksiä, joiden tulkitsemiseen hyödynnettiin perustason tilastollisia menetelmiä.

Tutkielman keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että A2-kielen valinneiden lasten huoltajat näyttivät monin tavoin tukevan lapsen sisäistä innostusta vieraita kieliä kohtaan, kun taas A2-kielen valitsematta jättäneiden huoltajat esittivät esimerkiksi omiin kielteisiin kieltenopiskelukokemuksiin perustuvia väitteitä puolustaakseen valitsematta jättämistä.