Tämä tutkimus tarkastelee kulttuuriperintötietoa, sen muodostumista ja merkitystä yhteiskunnallisten sekä ympäristön fyysisten muutosten vaikutuksessa. Tarkastelun välineenä käytetään Keski-Pohjanmaan merellisen kulttuuriympäristön vedenalaisista muinaisjäännöksistä muodostunutta tietoa. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu dokumentaatiosta, joka on koottu useasta samassa aineellisessa kulttuuriperintökategoriassa olevasta hylkykohteesta. Näiden maantieteellinen sijainti on toisistaan poikkeava. Yksi tutkimustapauksista sijaitsee matalan veden vyöhykkeellä vanhassa satama- ja teollisuusympäristössä, toinen sijoittuu ulkosaaristoon ja kolmas syvemmälle avomerivyöhykkeelle. Ajallista perspektiiviä tiedon muodostumiseen on haettu valitsemalla hylkykohteita, jotka ovat haaksirikkoutuneet kolmella eri vuosisadalla 1700-luvulta 1900-luvulle. Aineistoa on analysoitu laadullisella ja hermeneuttisella menetelmällä. Kustakin kulttuuriperintökohteesta on koottu tietoa erilaisista arkisto- ja kirjallisuuslähteistä. Tutkimusnäkökulmaa on edelleen syvennetty yhteisöllistä perimä- ja muistitietoa keräämällä. Lisäksi kaikista kohteista on koottu omakohtaisilla tutkimuksilla laajahko kenttähavainnointiaineisto vuosina 2014-2018. Keskeiseksi tutkimuksessa tavoiteltavaksi tulokseksi on asetettu saavutettavan tiedon todentaminen. Toiseksi tärkeäksi tavoitteeksi kohoaa kulttuuriperintökohteiden tunnistaminen ja identifiointi. Näistä lähtökohdista on tarkasteltu ei-ammatillisten toimijoiden ja viranomaistoiminnan suhteita sekä seurauksia tiedon muodostumisen prosesseissa. Asiaa on jäsennelty kokoamalla keskeiset havainnot saavutettavasta tiedosta aikajänteelle haaksirikkohetkestä nykyaikaan. Näin saatuja tuloksia on edelleen jäsennelty kenttätöiden tuottaman visuaalisen aineiston perusteella. Yhdistämällä tällä menetelmällä saadut havainnot muuhun tutkimusaineistoon voidaan kyseisten kulttuuriperintökohteiden tunnistaminen todentaa suurella varmuudella. Tutkimus osoittaa kulttuuriperintötiedon koostumisen kannalta keskeisiksi tekijöiksi paikallisten olosuhteiden ymmärtämisen ja tutkijan omakohtaisen roolin kyseisessä toimintaympäristössä. Alueellisille museotoimijoille voidaan katsoa kasvavan näin merkittävä rooli rajapintana muiden yhteisöjen ja ei-ammatillisten toimijoiden parissa. Eri toimijatahojen vuorovaikutus tapahtuu usein luonnollisesti ja avoimella yhteistyöllä kerätty sekä koostettu informaatio voidaan tehokkaasti siirtää institutionaalisiin tietokantoihin. Sen lisäksi että näin saavutettava kulttuuriperintötieto osoittaa alueellisen museotyön merkityksen, voidaan sen katsoa vahvistavan paikallista identiteettiä ja olevan yhteisöllistä hyvinvointia luova ilmiö.