Tässä pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin kaksoisvaikeushypoteesin (double-deficit hypothesis, Wolf, & Bowers, 1999) näkökulmasta lukusujuvuuden ja kirjoittamisen kehittymistä 1. keväästä ja 2. luokan kevääseen (N = 181). Lisäksi tutkittiin hiljaisen lukemisen sujuvuutta 2. luokan keväällä. Tutkittavat olivat oppilaita, joilla oli kohonnut riski lukivaikeuksien kehittymiselle. Tutkimuksen tarkoitus oli kartuttaa pitkittäistutkimusasetelmalla tehtyjen tutkimusten tuottamaa tietoa kaksoisvaikeushypoteesista lukivaikeuksien selittäjänä. Fonologista tietoisuutta ja nopeaa nimeämistä arvioitiin 1. luokan talvella. Lukusujuvuutta ja kirjoittamista arvioitiin 1. ja 2. luokan keväällä. Tutkimus toteutettiin osana DYSGEBRAhanketta. Tutkimusaineistosta havaittiin neljä kaksoisvaikeushypoteesin mukaista ryhmää: fonologian vaikeus (FON, n = 34), nimeämisen vaikeus (NIM, n = 37), kaksoisvaikeus (KV, n = 20) ja ei pulmia kummassakaan (EP, n = 90). Tutkimustulokset tukivat pääsääntöisesti kaksoisvaikeushypoteesia. Tutkittaessa ryhmien välistä kehitystä lukusujuvuuden osalta, KV-ryhmä suoriutui heikommin kuin EP- ja NIM-ryhmä. Lisäksi EP-ryhmä menestyi paremmin kuin muut kolme ryhmää. Kirjoittamisen osalta EP- ja NIM-ryhmät suoriutuivat paremmin kuin FONja KV-ryhmät. Tarkasteltaessa hiljaisen lukemisen sujuvuutta 2. luokan keväällä KV-ryhmä suoriutui heikommin ja EP-ryhmä paremmin kuin kaikki muut ryhmät. Tutkimustulosten mukaan kaksoisvaikeushypoteesin avulla pystytään ennustamaan lukivaikeuksien kehittymistä. Tulosten pohjalta voidaan myös miettiä, että miten oppilaan taustatekijät voitaisiin huomioida paremmin tukitoimia suunnitellessa.