Tämän sosiaalityön pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia miten koulun erityistyöntekijät, koulukuraattori, -terveydenhoitaja ja –psykologi kokevat yhteistyönsä muuttuneen uuden oppilashuoltolain 2014 myötä. Tutkimus tarkastelee miten erityistyöntekijöiden yhteistyö on muotoutunut uuden lain voimaantulemisen jälkeen. Laki velvoittaa painottamaan yhteisöllistä oppilashuoltoa yksilöllisen oppilashuollon sijaan ja se on kaikkien koulussa työskentelevien aikuisten vastuulla. Oppilashuoltoa on toteutettu Suomessa kouluissa jo pitkään ja sen ohjaama lainsäädäntö muuttunut ja tarkentunut. Uusi lainsäädäntö edellyttää moniammatillista otetta oppilashuoltotyössä, mikä on lisännyt kuraattoreiden, terveydenhoitajien ja psykologien yhteistyötä.
Tutkimuksen aineisto on kerätty lähettämällä sähköpostikyse Vaasan, Mustasaaren ja Laihian kuraattoreille, terveydenhoitajille ja psykologeille. Kaikki heistä tekevät oppilashuoltotyötä koulussa päivittäin ja siten uusi voimaantullut laki kosketti heitä kaikkia. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Derek Layderin teoriaa sosiaalisen maailman eritasoista, johon kuuluu mikro-, meso- ja makrotaso. Koulun oppilashuoltotyö on yksilöllistä, mikrotasolla tapahtuvaa työtä, mesotasolla tapahtuvaa moniammatillista ja yhteisöllistä työtä, mutta sitä ohjataan makrotasolta yhteiskunnallisella lainsäädännöllä. Kaikki nämä tasot ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Tutkimuksessa ilmeni, että uutta lakia ja sen painotusta yhteisöllisyyteen, pidetään hyvänä. Työntekijät kokevat ennaltaehkäisevän työn mielekkäänä. Toisaalta he kokevat, että yksilöllisen työn määrä ei ole vähentynyt eikä tiedonkulku toimi aina parhaalla mahdollisella tavalla. Pelkona on, että oppilaita ”putoaa haavista”, kun tietoa ei saa tarpeeksi nopeasti ja riittävästi työntekijältä toiselle.