Tämän maisterintutkielman aiheena on Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n (SLV) julkaiseman Luontokuvalehden luonnonsuojelua käsittelevien lehtijuttujen tekstuaalinen ja visuaalinen sisältö. Tutkin sitä, miten lehtijuttujen ja niiden kuvituksen taustalla vaikuttavat käytänteet, asenteet ja uskomukset kuvaavat luonnon ja kulttuurin suhdetta ja mikä merkitys tuolla suhteella mahdollisesti on luonnonsuojelutyölle.

Aineistoni koostui kahdestatoista SLV:n julkaisemasta Luontokuva-lehdestä, jotka on julkaistu vuosina 2016–2017. Analysoin luontosuhteeseen ja luonnonsuojeludiskursseihin liitettäviä tekstejä ja kuvia muutamien semioottisten työkalujen (indeksisyys, metonyymisyys, konnotaatio, myytti) sekä diskurssianalyysin keinoin. Teksteissä ja kuvissa toistuvien teemojen löytämistä taas on auttanut lähiluku. Tutkimuksen taustalla vaikutti visuaalinen antropologia, joka pyrkii tulkitsemaan, vertailemaan ja kyseenalaistamaan kuvallisen kulttuurin muodostamia käsityksiä todellisuudesta.

Tutkielman alussa oletin, että luonnonsuojeludiskurssiin liitettävät kuvat voisi jakaa ainakin kahteen kategoriaan: tuhoisiin kriisikuviin ja värikkäisiin ”aito luonto” -kuviin. Olettamus piti osittain paikkansa, vaikka kriisikuvia oli huomattavasti vähemmän kuin ”aito luonto” -kuvia. Luontokuvat voivat toki olla muunlaisiakin, mutta on eri asia, haetaanko kuvilla luonnonsuojeluun perustuvaa sanomaa. Muun muassa taloudellisen hyödyn tai maineen tavoittelu luontokuvauksen kentällä ohjaa suosimaan tiettyjä kuvauskohteita muiden kustannuksella, mikä taas tuottaa melko yksipuolisen kuvan luonnosta. Luontokuvaa ei siis voi aina pitää totuudellisena kuvana luonnosta, koska kuva on loppujen lopuksi kuvaajan oma tulkinta kuvauskohteesta. Tulkintaan taas vaikuttavat kulttuurisesti opitut arvot, asenteet ja uskomukset. Suojelua korostavat kuvaajat kuitenkin pyrkivät kuvillaan suojelemaan luontoa herättämällä tunteita sen puolesta, mikä johtaa usein kriisikuvien ja ”aito luonto” -kuvien toisintamiseen.

Tutkielmassa nousi varsinaisten luonnonsuojelun kuvien kartoittamisen rinnalle luontokuvaajien taustalla vaikuttavan luontosuhteen sekä kuvaamisen merkityksen tutkiminen. Näiden näkökulmien pohtiminen on tärkeää, koska luontokuvan taustalla vaikuttavien kulttuuristen käytänteiden tiedostaminen auttaa toivottavasti ymmärtämään luonnosta esitettyä kuvaakin laajemmin – myös luonnonsuojelun näkökulmasta. Luontokuva ei kuitenkaan ole pelkkä kuva siitä, millainen luonto on, vaan myös varsin tarkkaankin rakennettu mielikuva siitä, millainen luonnon tulisi olla.