Tutkielman aiheena on helsinkiläisen taidemuseo Amos Rexin immersiivinen Masslessavajaisnäyttely (30.8.2018 - 6.1.2019). Amos Rex avautui elokuussa 2018 Lasipalatsin yhteyteen. Taidekasvattajana minua kiinnostaa Amos Rex kokonaisuutena; arkkitehtuuri, yleisötyö ja digitaalinen näyttelysisältö. Museo sai paljon medianäkyvyyttä jo ennen avautumistaan, osittain digitaalisen näyttelysisällön vuoksi sekä siksi, että näyttelytilat on sijoitettu kokonaan maan alle. Tutkielman tavoitteena on saada selville, miten Massless-näyttelyssä käyneet kokivat immersiivisyyden ja millaisia ajatuksia virtuaalinen näyttely herätti kävijöissä. Immersiivisyyden ohella minua kiinnostaa, mitkä motiivit tuovat ihmisiä näyttelyihin ja mitä kävijät odottavat museokäynniltä. Tarkastelen aihetta eri näkökulmista, jotta saan mahdollisimman monipuolisen kokonaiskuvan aiheesta. Perehdyn yleisötyön merkitykseen omien havaintojeni pohjalta sekä museon näkökulmasta. Hyödynnän alan kirjallisuutta ja mediajulkaisuja. Yhtenä aineistona käytän Amos Rexin yleisöpalvelupäällikön teemahaastattelua. Amos Rex ja Massless-näyttely herättivät keskustelua median ohella myös sosiaalisessa mediassa. Osittain medianäkyvyyden ansiosta näyttelystä tuli äärimmäisen suosittu ja museoon jonotettiin tunteja. Tästä johtuen pohdin tutkielmassa myös median vaikutusta kävijöihin. Koska halusin erilaisia näkökulmia museokävijöiltä näyttelystä ja immersiivisyyden kokemisesta, laadin kaksi kävijäkyselyä sosiaaliseen mediaan. Tutkimusaineiston analysointi johti tuloksiin, joiden mukaan museokävijät odottavat uusia elämyksiä ja ovat enimmäkseen uteliaan ennakkoluulottomia uusia taidemuotoja kohtaan. Kävijäkokemukset eivät olleet ikä- tai sukupuolisidonnaisia. Kävijät suhtautuvat vaihtelevasti immersiivisyyteen ja digitaaliseen taiteeseen. Vaikka immersiivisyys ei puhuttele kaikkia kävijöitä, osallistuminen kulttuuri-ilmiöön tai uuden museoarkkitehtuurin kokeminen saattaa silti tehdä käynnistä positiivisen.