Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää kuinka liikunnanopettajat ymmärtävät kestävän kehityksen, kuinka merkitykselliseksi se koetaan ja mitkä tekijät vaikuttavat sen opettamiseen osana liikunnanopetusta. Tutkimus jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoreettisen osan tarkoitus on selventää kestävän kehityksen määritelmää, tarpeellisuutta ja monimutkaisuutta, sekä avata liikunnanopettajan työn moniulotteisia kestävän kehityksen vaatimuksia opetussuunnitelman näkökulmasta. Empiirisessä osassa analysoin opettajien käsityksiä ja ajatuksia opetussuunnitelman vaatimuksista, kestävästä kehityksestä ja siihen liittyvästä vastuusta, sekä kestävän kehityksen opettamisesta osana liikunnanopetusta.

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla toukokuussa 2019. Tutkimusta varten haastateltiin viittä liikunnanopettajaa, haastattelut kestivät keskimäärin 30 min ja litteroitua tekstiä syntyi 39 sivua. Litteroitu tekstiaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä pääasiassa fenomenologis-hermeneuttisista lähtökohdista käsin.

Tulokset osoittivat, että liikunnanopettajien ymmärrys kestävästä kehityksestä painottui joko laajaan teoreettiseen (luonnonvarojen säilyminen tulevaisuuden sukupolville) tai suppeaan konkreettiseen (omat arjen valinnat) käsitykseen. Käsitysten välillä ei ollut vahvaa linkkiä. Vastuu kestävästä kehityksestä kuului liikunnanopettajien mielestä kaikille, kuitenkin mitä enemmän tietoutta, valtaa ja rahaa, sitä enemmän vastuuta. Liikunnanopettajilla oli yhteinen käsitys siitä, että kestävää kehitystä ei tapahdu tällä hetkellä tarpeeksi. He kokivat, että maailman kestävän kehityksen tilaa voidaan parantaa parhaiten poliittisilla päätöksillä.

Liikunnanopettajille kestävä kehitys oli omissa arvoissa tärkeää, puheiden tasolla tärkeämpää kuin käytännössä. Liikunnanopetuksessa kestävä kehitys näkyi muun muassa keskusteluilla, liikuntavälineisiin liittyvillä valin¬noilla ja hyötyliikunnan korostamisella. Selkeää kestävän kehityksen opettamisen linjaa tai suunnitelmaa haastateltavat eivät noudattaneet. Syitä sille, miksi kestävään kehitykseen liittyviä asioita ei ole sen kummemmin mukana liikunnanopetuksessa oli muun muassa resurssien puute, koulun toimintakulttuuri ja liikuntapaikkoihin ja niille kulkemiseen liittyvät kestävän kehityksen esteet.

Tähän tutkimukseen osallistuneilla liikunnanopettajilla ei tuntunut olevan suurta tarvetta lisätä kestävään kehitykseen liittyviä sisältöjä “sen enempää” omaan opetukseensa. Tämän seikan voi tulkita johtuvan joko uskomuksesta a) tiedot ja taidot tulevat muualta, b) tarvittavan suuri muutos tapahtuu politiikassa tai c) oppilaat oppivat tarpeeksi kestävästä kehityksestä tunneillani. Jos opettaja tunnistaa tarpeen lisätä kestävän kehityksen opetusta osaksi työtään, hän voi ottaa siitä vastuun itse. Tuloksena voi olla onnistunut paikallinen muutos tai epäonnistuminen ja mahdollinen uupumus. Mikäli opettaja tunnistaa muutostarpeen, mutta siirtää vastuun eteenpäin, syntyy vaatimus valmiille kestävän kehityksen opettamisen materiaalille ja opettajakoulutuksen kehittämiselle. Tulevaisuudessa on tärkeä selvittää, valmistuuko oppilaitoksista opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti nuoria, joilla on halu ja valmiudet elää kestävästi.