Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia luokanopettajien käsityksiä rakentavan vuorovaikutuksen (Nonviolent Communication, NVC) soveltamisesta luokanopettajan työssä. Tutkimuksen teoriaosassa on perehdytty rakentavaan vuorovaikutukseen (NVC) liittyvien näkökulmien erittelyyn sekä käsitteiden määrittelyyn. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus ja siinä käytettiin metodisena otteena fenomenografiaa. Tutkittavien joukko koostui luokanopettajista (n=5), jotka olivat kaikki perehtyneet rakentavaan vuorovaikutukseen (NVC) ja soveltaneet sitä luokanopettajan työssään. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina (n=5), joiden sisältö litteroitiin ja analysoitiin. Pohjautuen tutkimukselle keskeisiin merkityksiin aineisto kategorisoitiin ominaisuuksien mukaan. Samalla pyrittiin löytämään kategorioita yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. Tutkimustulosten mukaan luokanopettajien käsityksissä rakentavan vuorovaikutuksen (NVC) soveltamisesta luokanopettajan työssä oli havaittavissa laadullisia eroja. Tuloksista ilmeni, että luokanopettajat olivat kokeneet rakentavan vuorovaikutuksen (NVC) auttaneen heitä vuorovaikutustilanteissa oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa. Tutkimustulosten mukaan haastateltavat luokanopettajat kokivat oppilaita haastavien vuorovaikutustilanteiden käsittelyihin käytettävissä olevan ajan vähyyden heikentävän heidän mahdollisuuksiaan selvittää haastavia tilanteita dialogisilla tavoilla. Luokanopettajat näkivät dialogisten käsittelytapojen edesauttavan sekä oppilaiden ja opettajan että oppilaiden välisen vuorovaikutuksen ja suhteiden kehittymistä parempaan suuntaan. Tutkimuksen perusteella on syytä jatkaa keskustelua sen suhteen, millaista vuorovaikutusosaamista luokanopettajat mahdollisesti kaipaisivat työhönsä kiireen ja haastavien vuorovaikutustilanteiden muodostaman paineen alla.