Kirjallisuuskatsauksessani etsin vastauksia siihen, mitkä tekijät ja reaktiot voivat olla esiintymisjännityksen taustalla. Tutkielmassani määrittelen aluksi esiintymisen ja esiintymisjännityksen eli MPA:n käsitteet. Tämän jälkeen käsittelen opetussuunnitelman (POPS 2014) tavoitteet esiintymistä koskien. Tarkastelen tutkielmassani esiintymisjännitystä somaattisesta ja kognitiivisesta näkökulmasta sekä huomioin mahdollisen kouluympäristön vaikutuksen. Lopuksi pohdin esiintymisjännityksen mahdollisia ehkäisy- ja parannuskeinoja.

MPA (Music performance anxiety) eli suomeksi esiintymisjännitys tai ramppikuume voi ilmetä eri tavoin yksilöstä riippuen. Esiintymisjännitys on todella laaja käsite, sillä sen syitä, seurauksia ja ilmenemismuotoja on valtava määrä. Tutkin aihetta oman kiinnostukseni vuoksi, sillä koen, että musiikkitunneilla – ja etenkin musiikkiluokilla – on tarvetta keskittyä käsittelemään musiikin esityksellistä elementtiä enemmän. Tutkin aihetta pääasiassa musiikinopettajan näkökulmasta. Pyrkiäkseni ymmärtämään esiintymisjännitystä ja löytämään siihen ehkäisykeinoja minun täytyy ymmärtää esiintymisjännitykseen vaikuttavia taustatekijöitä.

Kirjallisuuskatsaukseni tuloksena löysin useita eri tekijöitä ja reaktioita esiintymisjännitystä koskien. Kartoitin erilaisia mahdollisuuksia ehkäistä tai lieventää esiintymisjännitystä. Loppujen lopuksi olen vakuuttunut yhä entistä enemmän siitä, kuinka tärkeää esiintymisjännityksen käsitteleminen kouluissa on.

Aiheeni jatkokäsittelyssä voidaan pureutua yhä syvemmälle esiintymisjännityksen eri tekijöihin ja oireisiin. Myös kulttuurin ja kotikasvatuksen vaikutus MPA:han olisi mielenkiintoista kartoittaa. Lisäksi esiintymisjännitystä ehkäisevien ja lieventävien konkreettisten harjoitteiden kerääminen tulisi tarpeeseen.