Koululiikunnassa on Suomessa käytössä pääasiassa kahdenlaisia opetusryhmiä: sukupuolen mukaan jaettuja erillisryhmiä sekä sekaryhmiä. Aikaisemmin yläkouluissa erillisryhmät on määrätty käytettäväksi, mutta nykyään opetusryhmien muodostaminen on opetuksen järjestäjän toimivallassa. Sekaryhmät ovat yleistyneet huomattavasti viimeisten vuosien aikana, nykyään monet kunnat ja koulut ovat siirtyneet kokonaan sekaryhmäopetukseen. Molempien ryhmäjakojen käyttämiseen on perusteita niin puolesta kuin vastaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkouluikäisten oppilaiden toiveita koululiikunnan ryhmäjaoista. Erityisesti tarkoituksena oli selvittää toiveita oppilailta, joilla oli aikaisempaa kokemusta sekä erillis- että sekaryhmissä liikkumisesta. Toiveisiin mahdollisesti yhteydessä olevina tekijöinä tarkasteltiin nykyistä liikuntaryhmää, aikaisempia kokemuksia liikuntaryhmistä sekä sukupuolta. Lisäksi selvitettiin, olisiko oppilailla muita ehdotuksia liikuntaryhmien muodostamiseen. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkein 389 oppilaalta kolmesta eri pirkanmaalaisesta koulusta. Määrällisen aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia, khiin neliö -testiä (χ2) sekä Mann-Whitneyn U -testiä. Laadullista aineistoa analysoitiin teemoittelemalla. 66 % tutkimukseen vastanneista oppilaista kannatti ennemmin erillis- kuin sekaryhmiä koululiikunnassa. Nykyisellä liikuntaryhmällä oli kuitenkin tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys toiveisiin ja mielipiteisiin. Siitä huolimatta, että kyselyyn vastanneilla oppilailla oli kokemusta molemmista opetusryhmistä, ainoastaan 19 % olisi halunnut liikunnan toteutettavan ennemmin eri ryhmässä, kuin missä kyselyyn vastatessa liikkui. Sukupuolella tai sillä, kuinka kauan oli kyseisessä ryhmässä liikkunut, ei ollut yhteyttä toiveisiin. Pienellä osalla oppilaista (10 %) oli muitakin ehdotuksia liikuntaryhmien muodostamiseen, ehdotukset perustuivat pääasiassa ryhmien jakamiseen oppilaiden taitojen, aktiivisuuden, motivaation tai kiinnostusten mukaan. Niin tämän kuin aiempien aiheeseen liittyvien tutkimusten perusteella oppilaiden toiveet koululiikunnan opetusryhmistä vaikuttaisivat nojaavan pitkälti tottumukseen. Tutkimusten, kirjallisuuden tai käytännön kokemusten perusteella ei voida yksiselitteisesti yleistää, kumpi ryhmäjaoista on parempi. Samalla opetuksen järjestäjän vapaus päättää ryhmäjaoista antaa mahdollisuuden hyödyntää tarkoituksenmukaisinta ryhmäjakoa juuri kyseisissä olosuhteissa. Molempien opetusryhmien hyödyntäminen opetuksessa voisi monipuolisimmin palvella koululiikunnan tehtävän täyttymistä.