Inklusiivisella koululla tarkoitetaan koulua, jossa kaikki lähialueen lapset voivat opiskella yhdessä kouluyhteisön täysivaltaisina ja hyväksyttyinä jäseninä. Vaikka inkluusio on vahvistettu viralliseksi koulutuspoliittiseksi tavoitteeksi, sen käytännön toteutuksesta ei olla yksimielisiä. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tutkia, millaisia käsityksiä opettajilla on inklusiivisesta peruskoulusta, ja miten nämä käsitykset eroavat laadullisesti toisistaan. Tarkoitus on ollut tarkastella inklusiivista koulua ilmiönä, erityisopetuksen järjestämisen historiallisia kehityslinjoja ja nykytilaa, sekä kouluyhteisön ja opettajan merkitystä inkluusion toteuttajana. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä fenomenografista analyysia, jonka avulla on tarkasteltu opettajien verkossa julkaisemia kirjoituksia ja niissä esiin tulleita käsityksiä inklusiivisesta koulusta. Tutkimuksen tulokset on esitetty aineistolähtöisesti muodostettuina kuvauskategorioina ja käsitysten dimensioina, jotka tuovat esiin joukon laadullisesti erilaisia tapoja kuvata inklusiivista koulua ilmiönä. Aineiston kirjoituksissa esitetyt käsitykset voitiin jakaa kahteen kuvauskategoriaan: niissä joko puolustettiin inklusiivista koulua tai vastustettiin sitä. Molemmissa kuvauskategorioissa oli näkyvissä kolme dimensiota: oppilaan näkökulma, opettajan näkökulma sekä ideologinen ja poliittinen näkökulma. Tulokset osoittivat, että opettajilla oli toisistaan eroavia käsityksiä inkluusion toteutuksesta ja tavoitteista sekä käytännön tasolla että ideologisesti. Huomionarvoista oli opettajien kirjoituksissa vahvasti näkyvä kokemus resurssien niukkuudesta, ja tämän mukanaan tuomista jaksamisen ongelmista. Johtopäätöksissä todettiin, että saavuttaaksemme inklusiivisen koulun tavoitteen tarvitsemme rakenteellisia muutoksia koko koulutusjärjestelmään.