Maisterintutkielmassani selvitän, millainen kuva sarjakuvasta rakentuu suomen kielen ja kirjallisuuden yläkoulun oppikirjasarjoissa Särmä (2013–2016) ja Tekstitaituri (2017–2019). Tarkastelen oppikirjojen tekstiympäristöissä sarjakuvalle annettuja tehtäviä suhteessa muihin oppisisältöihin, minkä lisäksi kartoitan aineistossani vallitsevia aineisto- ja kontekstilähtöisiä sarjakuvaa koskevia diskursseja. Tarkasteluni keskeisimpiä yhteiskunnallishistoriallisia konteksteja ovat sarjakuva- ja oppikirjatutkimuksen perinteet, jotka muodostavat myös tutkielmani teoreettisen viitekehyksen. Tutkimusotteessani yhdistän valikoivaa lähilukua diskurssianalyysin monikerroksisiin konteksteihin.

Sarjakuvan keskeiset tehtävät tarkastelemissani oppikirjoissa ovat toimia opetuksen kohteena, havainnollistavana opetusvälineenä sekä kuvituksena. Kuvitustehtävä on yleisin, kun taas sarjakuvan käyttö opetussisältönä on varsin harvinaista ja vaikuttaisi keskittyvän seitsemännen luokan oppikirjoihin. Sarjakuvasisältöjen käsittelyn taso on melko yhtenäinen Särmän ja Tekstitaiturin välillä sekä suhteessa muihin oppisisältöihin, mutta käsittelytavoissa on eroja. Särmässä painottuu sarjakuvan implisiittinen ja integroiva käsittely, kun taas Tekstitaituri luottaa sarjakuvan itsenäiseen eksplisiittiseen käsittelyyn. Sarjakuvasisältöjen osalta hahmottuu vallitseva näkemys yläkoululaiselle sopivan yleistiedon tasosta ja määrästä.

Aineistossani sarjakuvaa koskevat diskurssit vaikuttavat toisiinsa ja kietoutuvat yhteen, mutta antavat sarjakuvalle erilaisia arvotuksia. Huoli- ja huumoridiskurssit näkevät sarjakuvan uhkana tai vähäpätöisenä viihdyttäjänä, kun taas tiedediskurssi nostaa sen mielekkääksi teoreettiseksi oppisisällöksi. Identiteettidiskurssit puolestaan antavat sarjakuvalle tilaisuuden vaikuttaa oppilaan identiteetin kehitykseen. Tekstitaiturissa sarjakuva kuuluu lähinnä seitsemännelle luokalle. Särmässäkin sarjakuvasisältöjen käsittely vähenee ylemmillä luokilla, mutta samalla se tarkentuu syvällisemmin muuhun opetukseen integroituna identiteettidiskursseihin. Tällainen sisällöllinen ja diskursiivinen integrointi luo sarjakuvasta arvostetumman kuvan ja antaa sille laajemmat mahdollisuudet toimia kulttuurin kentällä.