Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkälaisena ilmiönä oululainen asunnottomuus näyttäytyy tällä hetkellä ja miten sitä selitetään. Tutkimuksessa tarkastellaan oululaista asunnottomuutta sekä ilmiönä että sosiaalisena ja julkisena ongelmana. Asunnottomuudesta on olemassa paljon aiempaa tutkimusta. Erityisesti naisten ja nuorten asunnottomuutta koskevia viimeaikaisia tutkimuksia on löydettävissä hyvin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuottaa ajankohtaista tietoa asunnottomuudesta Oulussa ja vielä tarkemmin tutkia julkisen keskustelun pohjalta kenen vastuulla ongelman selitetään olevan.

Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu henkilöhaastatteluista sekä asunnottomuutta koskevista lehtiartikkeleista. Haastatteluaineisto pitää sisällään viiden pitkäaikaisasunnottoman haastattelun. Haastattelut toteutettiin jalkautumalla Oulun kaduille ja haastattelemalla kodittomia ihmisiä. Asunnottomuutta koskevat lehtiartikkelit on valittu Kaleva.fi- sekä Yle.fi- sivustoilta. Tutkimuksen aineistosta valitsin tutkimukseen mukaan artikkeleita, jotka tarkastelevat asunnottomuutta ilmiötasolla. Tuloksissa tarkastellaan asunnottomuuden ilmenemistä julkisena ongelmana sekä sitä, miten ilmiötä selitetään.

Tutkimustulokset esitän teemoittain. Asunnottomuus näyttäytyy aineiston valossa monimuotoisena sosiaalisena ongelmana, jota selitetään erilaisin syin ja seurauksin. Asunnottomuuden taustalta nousi esiin muun muassa päihde- sekä mielenterveysongelmia. Pitkäaikaisasunnottomille asunnon saaminen tuntui olevan haasteellista. Tähän vaikutti erityisesti luottotietojen puuttuminen. Asunnon saamisen vaikeus ei noussut esiin Oulun kaupungin valtuuston jäsenten kertomuksista. Sosiaalipoliittisessa keskustelussa asunnon saamiseksi korostettiin asiakkaan omaa aktiivisuutta sekä kykyä sitoutua tarjottuihin palveluihin. Asunnottomien kokemuksista nousi esiin päinvastainen näkökulma. Asunnottomat kokivat, että palveluihin sitoutuminen edellyttäisi ensin oman asunnon saamista, jonka jälkeen palveluihin olisi mahdollista sitoutua.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asunnottomuudessa on kyse yksilökohtaisesti kasaantuneista ongelmista yksilön elämäntilanteessa. Asunnottomuuteen yhdistyy leimatun identiteetin sekä eriarvoisuuden kokemuksia. Oululainen asunnottomuus on olemassa oleva ilmiö, josta on muodostunut sosiaalinen ja julkinen ongelma. Julkisena ongelmana asunnottomuus näyttäytyy negatiivisena ilmiönä, jolle pitäisi löytää oikeanlaisia vastatoimia. Asunnottomuutta selitetään sekä yksilön että yhteiskunnan vastuulla olevana ongelmana.