Psykologinen hyvinvointi ja elämänlaatu ovat molemmat moniulotteisia käsitteitä. Psykologinen hyvinvointi korostaa mielen positiivisia toimintoja ja sisältää autonomian, ympäristön hallinnan, henkilökohtaisen kasvun, myönteiset ihmissuhteet, elämän tarkoituksellisuuden ja itsensä hyväksymisen. Elämänlaadulta uupuu yleisesti käytössä oleva tarkka määritelmä, mutta sillä viitataan yksilön käsitykseen oman elämänsä tilasta ja laadusta. Siihen voi sisältyä erilaisia osa-alueita, kuten fyysinen terveys, henkinen hyvinvointi, sosiaaliset suhteet, yksilön arvot ja vuorovaikutus ympäristön kanssa. Elämänlaatua voidaan tarkastella sekä objektiivisilla että subjektiivisilla mittareilla.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko psykologinen hyvinvointi yhteydessä elämänlaatuun. Toisena tarkoituksena oli tarkastella, onko tässä yhteydessä eroa miesten ja naisten sekä 75- 80- ja 85-vuotiaiden välillä. Tutkimusaineistona käytettiin AGNES-tutkimuksen dataa, joka kerättiin vuosien 2017 ja 2018 aikana. Aineisto koostui 940 Jyväskylän alueella itsenäisesti asuvasta 75-, 80- ja 85-vuotiaasta henkilöstä. Psykologista hyvinvointia mitattiin Scales of Psychological Well-being (SPWB) -mittarilla ja elämänlaatua Older People’s Quality of Life brief (OPQOL-brief) -mittarilla. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin frekvenssijakaumien tarkastelua, χ2-testiä, t-testiä, Pearsonin korrelaatiokerrointa, Fisherin Z-testiä sekä lineaarista regressioanalyysia. Regressioanalyysin avulla pyrittiin tutkimaan, onko psykologinen hyvinvointi yhteydessä elämänlaatuun ja säilyykö yhteys, kun mallissa huomioidaan taustamuuttujat.

Tulosten mukaan sekä kokonaisvaltainen psykologinen hyvinvointi että sen yksittäiset osa-alueet ovat yhteydessä elämänlaatuun ikääntyneillä ihmisillä. Yhteyden voimakkuuksissa ei ollut eroja miesten ja naisten välisessä tarkastelussa. Ikäryhmittäin (75-, 80- ja 85-vuotiaat) tehdyssä vertailussa puolestaan havaittiin, että kokonaisvaltaisen psykologisen hyvinvoinnin korrelaatio elämänlaadun kanssa oli voimakkaampi korkeammissa ikäryhmissä. Sen lisäksi 85-vuotiailla myönteisten ihmissuhteiden osa-alue oli voimakkaammin yhteydessä elämänlaatuun verrattuna 75-vuotiaisiin.

Tulokset vahvistivat aiempaa tietoa psykologisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun välisestä yhteydestä ikääntyessä. Tulevaisuudessa aihetta tulisi tutkia pitkittäistutkimusasetelmalla, jotta saadaan tietoa, muuttuuko muuttujien välinen yhteys ikääntymisen myötä.