Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista on urheiluyläkoulukokeiluun osallistuneiden nuorten urheilijoiden tavoitteellisuus ja odotukset. Tarkastelun kohteena oli, että miten tyttöjen ja poikien tavoitteellisuus eroavat toisistaan, eroaako tavoitteellisuus yksilö- ja joukkuelajien välillä ja onko harjoitteluintensiteetillä yhteyttä tavoitteellisuuteen. Tutkimuskohteena olivat 7. luokkalaiset nuoret urheilijat, jotka olivat mukana urheiluyläkoulukokeilussa syksyllä 2017. Aineisto kerättiin syyslukukauden aikana kyselylomaketta hyödyntäen. Tutkimuskyselyyn vastasi vuoden 2018 helmikuun puoleen väliin mennessä yhteensä 374 nuorta yhteensä 12 koulusta ja vastausprosentti oli 63. Aineisto analysoitiin keväällä 2018. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineistoja kuvattiin frekvenssejä, keskiarvoja keskihajontoja tarkastellen. Analyysimenetelminä hyödynnettiin riippumattomien otosten t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Suurin osa nuorista (63,9%) oli täysin samaa mieltä siitä, että he tulisivat harrastamaan tämänhetkistä lajiaan vielä kolmen vuoden kuluttua. Tavoitteellisuudesta aikuisuuden huippu- urheilussa menestymiseen vastaukset hajaantuivat jonkin verran enemmän, täysin samaa mieltä väittämän kanssa nuorista oli 52,8%. Pojat olivat tavoitteellisempia kuin tytöt urheilu-uran tulevaisuutta ja tavoitteellisuutta koskevissa väitteissä. Pojat olivat tavoitteellisempia huippu- urheilussa menestymiseen tulevaisuudessa kuin tytöt (p=.000) ja heidän urheiluharrastustaan määritti tyttöjä selvemmin jokin tietty tavoite (p=.001). Pojat uskoivat tyttöjä useammin harrastavansa omaa lajiaan vielä kolmen vuoden päästäkin (p =.004). Joukkuelajeja harrastavat nuoret urheilijat antoivat korkeampia arvoja tavoitteellisuutta ja odotuksia käsitteleville väitteille kuin yksilölajien harrastajat. Joukkuelajien harrastajat tavoittelivat yksilölajien harrastajia todennäköisemmin aikuisena menestystä huippu-urheilussa (p =.000), uskoivat harrastavansa omaa lajiaan vielä kolmen vuoden päästä (p=.000) ja näkivät harrastustoiminnassaan selvän tavoitteen (p =.003). Mitä useampana kertana viikossa nuori oli aktiivinen 60 min kerrallaan ja mitä enemmän harjoituskertoja hänellä oli viikossa, sitä korkeampia arvoja hän antoi tavoitteellisuutta ja odotuksia koskeviin väitteisiin Likertin 5- portaisella asteikolla. Nuorten urheilijoiden optimistista tavoitteellisuutta ja odotuksia omaa urheilu-uraa kohtaan voi selittää nuori ikä ja se, että huippu-urheilusta ei ole vielä realistista käsitystä. Poikien tavoitteellisempi ote urheiluun voi johtua joukkueurheilun suuresta suosiosta. Joukkuelajeissa toiminta saattaa olla yksilölajeja organisoidumpaa ja etenemisen suhteen strukturoidumpaa, mikä voi selittää joukkueurheilijoiden suurempaa tavoitteellisuutta yksilöurheilijoihin verrattuna. Harjoitteluintensiteetin kasvaessa harrastustoiminta ja itsensä johtaminen urheilussa saattaa johtaa aikaisempaa tavoitteellisempaan toimintaan.