Ympäristökonfliktien hallinnassa käydään kauppaa taloudellisten hyötyjen ja ympäristöhaittojen välillä. Nykyinen hallinnan malli on edustuksellis-korporatiivinen. Turvetuotantoa, jolla paikallinen väestö näkee olevan vesiympäristöä pilaavia vaikutuksia, ohjataan ja päätösten valmistelua tehdään ryhmässä, johon osallistuu ministeriöiden alaisia viranhaltijoita sekä turvealan yritysten ja etupiirien toimijoita. Vain Suomen luonnonsuojeluliitto on edustanut kansalaisjärjestöjä. Luonnon pilaantumisesta kärsivät kansalaiset pidetään hallintajärjestelmän ulkopuolella varsinkin silloin, kun kansalaisten vaatimukset ovat ristiriidassa luontoa hyödyntävän tuotannollisen toiminnan kanssa.
Tällaiseen päätelmään tullaan tässä tutkimuksessa, jossa Keski-Suomessa turvemaiden vesistöjen pilaantumisena ilmenevää vesistöongelmaa selvitetään kansalaisten näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on turvemaiden vesien äärellä asuvien ihmisten huolestuminen vesistöjen pilaantumisesta, heidän mobilisoitumisensa pilaantumista vastustavaksi liikkeeksi sekä liikkeen perustaman Pelastetaan reittivedet (PRV) -yhdistyksen toiminta. Asukkaiden havaintojen mukaan pilaantuminen aiheutuu etenkin turvetuotantoalueilta valuvasta humuksesta. Virallinen järjestelmä ei ole tunnistanut vesien pilaantumista, koska sitä ei pystytty osoittamaan järjestelmän mittareilla. Ihmisten havainnot eivät kelpaa näytöksi. Pelastetaan reittivedet -yhdistyksen perustivat paikalliset ihmiset, jotka ko- kivat, ettei julkinen järjestelmä eivätkä muutkaan toimijat huomioineet vesien pilaantumisesta kärsivän paikallisväestön huolia ja vaatimuksia. PRV-yhdistyksen mielestä luonnonsuojelijat puolustavat soiden luontoarvoja, mutta eivät riittävällä tavalla ihmisten oikeutta nauttia vesiympäristön virkistyskäytöstä. PRV-yhdistys on kokenut, että paikalliset viranomaiset eivät korporatiivisen järjestelmän tiukassa ohjauksessa ole ottaneet sen vaatimuksia vakavasti esimerkiksi ympäristölupien myöntämis- ja valvontaprosessissa. Valtionhallintoon vaikuttaminen on ollut vielä hankalampaa, koska turvetuottajat ovat harjoittaneet tehokasta omaa edunvalvontaa ja poliittiset päättäjät ovat olleet ihmisten kokemuksista tietämättömiä. Pelastetaan reittivedet -yhdistys on kansalaistoimijana osoittanut kykyä edustaa vesien pilaantumisesta kärsiviä kansalaisia ja pystynyt saamaan aikaan vastustuksesta huolimatta vesiä suojaavia ratkaisuja.
Tutkimuksessa käytetyn ”julkisen oikeuttamisen analyysin” viitekehykseen perustuen voitiin tehdä tulkinta, että paikallinen väestö katsoo turvetuotannon vesistövaikutuksia omasta ”arjen ja tuttuuden” maailmasta, jossa keskeistä on luonnon näkeminen kollektiivisena oikeutena. Julkinen järjestelmä on tukenut turvetuotantoa ”ekotaloudellisen” maailman näkökulmasta. Sen mukaan luontoa tulee suojella, mutta yhteiskuntaa hyödyttävälle taloudelliselle toiminnalle ei voi asettaa sellaisia rajoitteita, jotka tekevät toiminnasta kannattamatonta. Näiden kahden arvomaailman erilaisuus on tehnyt turvekonfliktien ratkaisemisen mahdottomaksi.
Kun suhtautumisessa luontoon alkavat yhä enemmän painaa arjen ja tuttuuden maailman arvot, ympäristökonfliktit alkavat muuttua yhä vaikeammin ratkaistavaksi, ellei ihmisten luontoarvoja ja syvää luontosuhdetta oteta vakavasti. Ylätason korporatiivisen järjestelmän tulisi muuttua alhaalta ylöspäin suuntau- tuvaksi, ihmisten luontoarvot huomioivaan ja heidän vaikutusmahdollisuuten- sa turvaavaan vuorovaikutteiseen hallintaan.