Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli saada selville kainuulaisen koulun yläkouluikäisten tyttöjen motivaatiotekijöitä koululiikunnassa. Tavoitteena oli selvittää, mikä koululiikunnassa on mukavaa ja motivoivaa oppilaiden näkökulmasta eli millaisia liikuntatuntien tulisi olla, jotta kaikki oppilaat haluaisivat osallistua toimintaan. Tutkimukseen osallistui yhteensä viisi oppilasta vuosiluokilta 7, 8 ja 9. Aineisto kerättiin kirjoitelman muodossa. Kirjoitelman aiheena oli unelmien liikuntatunti. Tutkimusaineistoa lähestyttiin teorialähtöisesti. Sisällön analyysissa hyödynnettiin itsemääräämisteoriaa ja motivaatioon vaikuttavat tekijät eroteltiin koetun autonomian tunteeseen, koetun pätevyyden tunteeseen, koetun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekä itsemääräämisteoriaan kuulumattomiin merkityksiin.

Liikuntatunnin motivaatiotekijöihin vaikuttavat oppilaiden yksilölliset erot ja tekijät, eikä tekijöitä voi yleistää esimerkiksi liikunnan kouluarvosanaan perustuen. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus nousi itsemääräämisteorian ulottuvuuksista merkittävimmäksi liikuntamotivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi erityisesti opettajalla ja hänen toiminnallaan, liikuntapaikoilla ja -välineillä sekä tunnilla vallitsevalla ilmapiirillä on enemmän merkitystä yläkouluikäisten tyttöjen liikuntamotivaatioon, kuin esimerkiksi koetun autonomian tunteella tai koetun pätevyyden tunteella. Opettaja voikin omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi juuri itsemääräämisteorian ulottuvuudet näkyvät liikuntatunneilla.

Tutkimuksessamme osallistujien määrä oli hyvin pieni, joten tuloksia ei voi yleistää, mutta niitä voi siirtää omaan opetukseen ja omaan työhön. Osallistujamäärä on pieni, sillä tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää oppilaiden yksilöllisiä tekijöitä ja syitä motivaation taustalla.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimustulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia liikuntamotivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi tulokset korostavat koetun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen merkitystä liikuntatuntien motivaatiotekijöiden kannalta. Jatkotutkimuksena voisikin tutkia opettajien valmiuksia teettää sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistavia harjoitteita ja toimintoja omassa opetuksessaan. Toisena jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää, miten koettua autonomiaa saisi tuettua liikuntatunneilla paremmin.