Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli saada selville kainuulaisen koulun yläkouluikäisten tyttöjen motivaatiotekijöitä koululiikunnassa. Tavoitteena oli selvittää, mikä koululiikunnassa on mukavaa ja motivoivaa oppilaiden näkökulmasta eli millaisia liikuntatuntien tulisi olla, jotta kaikki oppilaat haluaisivat osallistua toimintaan. Tutkimukseen osallistui yhteensä viisi oppilasta vuosiluokilta 7, 8 ja 9. Aineisto kerättiin kirjoitelman muodossa. Kirjoitelman aiheena oli unelmien liikuntatunti. Tutkimusaineistoa lähestyttiin teorialähtöisesti. Sisällön analyysissa hyödynnettiin itsemääräämisteoriaa ja motivaatioon vaikuttavat tekijät eroteltiin koetun autonomian tunteeseen, koetun pätevyyden tunteeseen, koetun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekä itsemääräämisteoriaan kuulumattomiin merkityksiin.

Liikuntatunnin motivaatiotekijöihin vaikuttavat oppilaiden yksilölliset erot ja tekijät, eikä tekijöitä voi yleistää esimerkiksi liikunnan kouluarvosanaan perustuen. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus nousi itsemääräämisteorian ulottuvuuksista merkittävimmäksi liikuntamotivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi erityisesti opettajalla ja hänen toiminnallaan, liikuntapaikoilla ja -välineillä sekä tunnilla vallitsevalla ilmapiirillä on enemmän merkitystä yläkouluikäisten tyttöjen liikuntamotivaatioon, kuin esimerkiksi koetun autonomian tunteella tai koetun pätevyyden tunteella. Opettaja voikin omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi juuri itsemääräämisteorian ulottuvuudet näkyvät liikuntatunneilla.

Tutkimuksessamme osallistujien määrä oli hyvin pieni, joten tuloksia ei voi yleistää, mutta niitä voi siirtää omaan opetukseen ja omaan työhön. Osallistujamäärä on pieni, sillä tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää oppilaiden yksilöllisiä tekijöitä ja syitä motivaation taustalla.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimustulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia liikuntamotivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi tulokset korostavat koetun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen merkitystä liikuntatuntien motivaatiotekijöiden kannalta. Jatkotutkimuksena voisikin tutkia opettajien valmiuksia teettää sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistavia harjoitteita ja toimintoja omassa opetuksessaan. Toisena jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää, miten koettua autonomiaa saisi tuettua liikuntatunneilla paremmin.

The purpose of this master's thesis was to find out the motivational factors of upper comprehensive school grades 7 to 9 girls in physical education. Five students participated in the study. The data was collected in the form of an essay. The topic of the essay was the PE-class of dreams. The research material was approached theoretically. The content analysis utilized the theory of self-determination.

Experience of social relatedness became the most significant dimension of the theory of self-determination. Also for example the teacher, sports facilities and the atmosphere in the lesson are more important than experience of autonomy and experience of competence.

The number of participants in this study was very small so the results cannot be generalized. However, they can be transferred to teaching.

The conclusion of the study is that the research results confirm previous research results on the motivational factors in physical education. In addition, the results highlight the importance of experience of social relatedness. As a further study, the ability of teachers to commission exercises and activities that strengthen experience of social relatedness in their own teaching could be studied.