Tässä laadullisessa tutkielmassa tarkastellaan kilpailumanipulaation riskitekijöitä yleisesti ja suomalaisessa kontekstissa. Lisäksi kiinnostuksen kohteena ovat ilmiön torjuntakeinot sekä urheilun tutkinnallisten menetelmien kriminaalipoliittinen muutos. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän eri asiantuntijan teemahaastatteluista, jotka analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Asiantuntijat edustivat kilpailumanipulaation kannalta keskeisiä suomalaisia urheilulajeja ja -organisaatioita.

Tutkimusaineiston perusteella kilpailumanipulaation keskeisimmät riskitekijät liittyivät taloudellisiin seikkoihin ja vedonlyöntiin. Seurojen heikot taloudelliset tilanteet johtavat urheilijoiden palkkiotason alenemiseen ja viivästyneisiin tai kokonaan maksamatta jääneisiin palkkioihin. Lisäksi taloudelliset vaikeudet lisäävät seuroissa taloudellisen riskinoton mahdollisuutta. Vedonlyöntiin liittyvät riskitekijät kiinnittyivät pitkälti kansainvälisten vedonlyöntimarkkinoiden kasvuun. Kilpailutoiminnan kohdalla keskeisin riski kohdistui mataliin sarjatasoihin. Olennaisimpana yksilöihin liittyvänä riskitekijänä nähtiin urheilijoiden ulkomaalaisuus. Ulkomaalaisuuden ei kuvattu olevan varsinaisesti kansallisuuteen sidottu kysymys, vaan liittyvän yleisellä tasolla pelaajaliikenteen kansainvälisyyteen. Suomalaisen urheilun riskialttius keskittyy tällä hetkellä kansainvälisen vedonlyönnin vuoksi lähinnä jalkapalloon. On mahdollista, että rikollistoimijat kohdistavat katseensa jatkossa myös muihin lajeihin.

Valvonta ja tarkkailu osoittautuivat keskeisimmäksi osa-alueeksi kilpailumanipulaation torjunnassa. Valvonta ilmeni pääasiassa elektronisena valvontana, kuten vedonlyönnin monitorointina, kilpailutapahtumien elektronisena valvontana ja vihjepalveluina. Osa lajeista toteutti elektronista valvontaa yhteistyössä siihen erikoistuneiden tahojen kanssa. Myös tiedonhankinta ja tietoisuuden lisääminen olivat keskeinen osa kilpailumanipulaation torjuntaa. Tietoisuuden kasvattamiseen pyrittiin koulutustoiminnan avulla. Tietoa kerättiin virallisista ja epävirallisista lähteistä. Keskeisin haaste kilpailumanipulaation torjunnassa oli lainsäädännön puutteellisuus. Suurin osa vastaajista tunnisti jollain tasolla urheilun tutkinnallisten menetelmien kriminaalipoliittisen muutoksen. Selkeä enemmistö suhtautui myönteisesti tutkinnallisen toiminnan lisääntymiseen. Sen nähtiin tuovan tukea tilanteissa, jotka eivät ole välttämättä suoranaisia viranomaisasioita. Lisäksi osa katsoi, että urheilua tulee valvoa ja kontrolloida. Tutkinnalliseen toimintaan varauksella suhtautuneet näkemykset painottivat yksilön oikeusturvaa. Keskeinen kysymys oli, voivatko urheilun riippumattomat organisaatiot tarjota yhtä luotettavaa tutkintaprosessia kuin viranomaisten vastaavat. Tutkinnallista toimintaa tulee läpivalaista kriittisesti myös jatkossa.